Hahahaha, nauran täällä vedet silmissä, kun katsoin juuri pitkästä pitkästä aikaa erään videon meidän häistä. Videon on kuvannut ystäväni Noora, joka oli vieraana häissämme. Videolla ei näy ohjelmanumeron alkua, koska Noora - muiden vieraiden tavoin - uskoi tulleensa kuuntelemaan tylsää puhetta, jota tuskin ajatteli kuvata itselleen muistoksi... vaan toisin kävikin. Ajattelin ensin, että tämä on yksi aihe, josta en yksinkertaisesti kehtaa blogiin kirjoittaa, mutta noh, kerran sitä vain eletään.
Ja mitä siinä videossa sitten tapahtuu? Siinä esitetään hetken mielijohteesta syntynyt hääohjelmanumero - yllätystanssi Simolle (ja vieraille)!
Kun häihin oli aikaa enää kaksi viikkoa, muistin, että olin jossain vaiheessa hääjärjestelyitä haaveillut loppuillan yllätystanssiesityksestä. Kaiken muun häätohinan ohessa se oli kuitenkin unohtunut, ja no - häihin oli aikaa enää kaksi viikkoa. Kun Simolle kuitenkin tuli muutaman päivän työmatka juuri tuohon aikaan, päätin, että YES, WE CAN!
En tiedä, olenko muistanut pahoitella kaasoilleni ja morsiusneidoilleni, äidilleni sekä serkulleni tätä viime hetken päähänpistoa, koska heilläkin oli tuolloin jo kädet täynnä puuhaa tulevia häitä varten ja useamman koreografian opettelu vielä kaiken päälle mahtoi tuntua ei-niin-mielekkäältä. Siispä anteeksi!!! Olen kuitenkin melko varma, että nyt tuon videon katseleminen nostaa hymyn kaikkien osallisten huulille!
Koska aikaa oli hyvin vähän, kutsuin apuun siskoni/morsiusneitoni Alisan, joka on tanssinut koko elämänsä. Päädyimme valitsemaan pääasiassa sellaisia kappaleita, joihin oli jo olemassa koreografia - kuten esimerkiksi legendaarinen Macarena! Koska useampia yhteistreenejä ei ehtinyt enää järjestää, kuvasimme Alisan tanssimana videoklippipätkille koreografiat, jotka jokainen mukaan haluava (tai henkisesti painostettu) pystyi siten opettelemaan ihan itsekseen! Ensin kuvasimme koreografian ilman musiikkia, hyvin hitaasti tehtynä ja ääneen rytmiä laskien. Sen perään kuvasimme vielä liikkeet musiikkiin yhdistettynä. Sitten lähetimme nuo klipit kaikille tanssijoille.
Kun häihin oli aikaa enää entistä vähemmän, saimme kuin saimmekin järjestettyä Simolta salassa yhdet (kyllä, YHDET) yhteistanssitreenit sukuyrityksemme kellaritiloissa. Ja sillä sitten mentiin!
Ajallisten haasteiden lisäksi minulla oli myös teknisiä ongelmia. Minulla ei näet ollut hajuakaan siitä, miten tehdään sellainen musiikkiäänite, jossa on vain pätkiä eri kappaleiden tietyistä kohdista. Lopulta sain kyhättyä sellaisen videoeditointiohjelmalla. Kyllä hätä keinot aina keksii ja siskoni mies Ari neuvoi, minkä pystyi!
Koska koko projekti oli jo alkujaan niin hasardi, päätimme esittää tanssimme vasta myöhään illalla, kun yleisökin olisi jo iloisessa hiprakassa ja viralliset kuvaajat päättäneet kuvauspäivänsä. Päätimme myös, ettemme tätä esitystä koskaan missään julkaisisi... mutta aika kultaa muistot!
Simolla ei siis todella ollut mitään hajua koko ohjelmanumerosta, eikä kenelläkään muullakaan, paitsi tanssiin osallistuneilla, bändillä ja pikkusiskoni miehellä Arilla. Ohjelmanumero alkoi siten, että jo edelläkin mainittu Alisa haki mikrofonin, ja ilmoitti aikovansa pitää seuraavaksi spontaanin puheen, jossa muistelisi morsiamen lapsuutta. Kukaan ei varsinaisesti hyppinyt riemusta päästäkseen kuuntelemaan siskoni monologia näinkin mielenkiintoisen aiheesta, mutta kiltisti vieraat kerääntyivät lavan eteen. Sitten Alisa aloitti puheensa muutamalla sanalla, kunnes yhtäkkiä musiikki räjähtikin soimaan taustalla! Silloin Alisa antoi mikin pois, ja ensimmäiset tanssitytöt saapuivat lavalle hänen seurakseen. Ja siitä se show alkoi! Aina välillä biisin vaihtuessa mukaan tuli lisää porukkaa, jotka alkuun olivat muka yhtä hämmästyneitä ohjelmanumeron muuttuneesta luonteesta kuin muutkin vieraat. Myös itse esitin yllättynyttä ohjelmanumeron alun ajan.
Kun viimeisen kappaleen koreografiat oli tanssittu, jäi tuo biisi soimaan taustalle, ja kutsuimme sulhasen sekä kaikki vieraat joraamaan kanssamme Antti Tuiskun tahtiin. Tämä toimikin hyvänä lämmittelynä sille, että bändi jatkoi bilemusiikkiosuudellaan heti tämän esityksen perään ja kaikki olivat ihan liekeissä!
Ainakin minulla oli aivan superhauskaa tuon tanssin suunnittelemisessa, harjoittelussa ja etenkin sitä esittäessä! Olen tosi iloinen, että päätimme toteuttaa tuon ohjelmanumeron ja sydämeni pohjasta kiitollinen kaikille ihanille naisille, jotka jaksoivat lähteä mukaan vielä tähänkin prosessiin! Kiitos kiitos kiitos! Lopputulos ei tietenkään ole täydellinen, mutta mielestäni todella bueno huomioiden sen, että harjoittelimme tätä esitystä yhden kerran! :D
Joten... olkaa hyvät!
Joten... olkaa hyvät!
Terkuin,
Ida
