Suomi 100 -iltapukujuhlat - vaan kuinkas sitten kävikään?

Moikka!

Oli ihan pakko tulla kertomaan tänne meidän Suomi 100-v. itsenäisyyspäiväjuhlista, joita oli odotettu jo lähes 1.5 vuoden ajan! Kyseessä oli sukuni järjestämät suuret iltapukujuhlat 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Juhlapäivä oli tiistai 5.12, eli itsenäisyyspäivän aattona. Juhlapaikkana oli Bravo Plaza Tampereen keskustassa (jota itseasiassa harkitsimme hääpaikaksemmekin! Sopisi muuten oikein hyvin talvihäihin).

Kampaaja oli varattu, töistä pyydetty tiistai vapaaksi, lastenhoitajakin oltiin saatu ihan yön ylikin! Illalliskortit 100€/kpl oli ostettu hyvissä ajoin!

No, hieman ajassa taaksepäin...

Sunnuntaina 3.12 käytiin Simon kanssa katsomassa elokuvissa 3-tuntinen Tuntematon Sotilas (suosittelen kaikille!). Simolla oli ollut aamusta asti jotenkin outo olo ja vatsakipuja... leffan aikana se vääntelehti siinä penkissä aina välillä (kun pääsi liikahtamaan siltä, että puristin ja roikun ja piileskelin sen käsivarren takana puolet elokuvasta :D).

Leffan jälkeen sainkin Simon suostuteltua siihen, että veisinkin sen kodin sijaan Acutaan. Sovittiin, että tulisin sitten illemmalla hakemaan.

Vaan kuinkas sitten kävikään.

Simolla todettiin umpilisäkkeen tulehdus, johon ensin päädyttiin valitsemaan konservatiivinen hoitolinja i.v. -antibiootein, mutta sitten todettiinkin ystävämme streptokokin kasvu veressä, ja näin ollen Simo leikattiin juurikin 5.12.

Simon iltapukujuhla-look

Ollessani tiistaina 5.12 klo 13 kampaajalla, oli Simo juuri leikkauspöydällä. Ei ollut kyllä yhtään juhlafiilistä, ja vaikka tiedän hyvin, että umpparileikkaukset on ehkä maailman yleisimpiä toimenpiteitä, kun kyse on omasta rakkaasta, on tilanne silti ihan eri! Entä jos kaikki ei menekään normaalisti... Entä jos...?

Kampaukseen olin kyllä todella tyytyväinen! Yleensä otan kiharakampauksen, nyt halusin jotakin sileää!

Tunti ennen juhliin lähtöä, sain vihdoin puhelun Simolta, että hän oli juuri herännyt nukutuksesta. Simo oli aivan lääkeaineissa ja puhui sekavia, mutta mikä tärkeintä, ja kaikki oli sujunut hyvin. HUH!!!

Päätin lähteä käymään Simoa moikkaamassa tarkkailuosastolla vielä pikaisesti ennen iltajuhlia. Taksiruuhkien ja lumimyrskyn vuoksi ehdin perille päästyäni moikata Simoa tasan 13 minuuttia, ennen kun oli ihan pakko lähteä juhlapaikalle.

Mutta onneksi juhlissa oli myös mm. kaasoni Pihla ja kaikki siskoni, ja vietimmekin hauskan illan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

Pihla<3

Ja aamulla sain hakea sulhaseni kotiin <3


Terkuin,

Ida