Vihkiminen part 2

Vihkimisen ensimmäinen osa löytyy täältä.

"Yö väistyy, tuuli nousee, sarastaa kukat auringolle nostaa maljojaan yön pilvet haipuu sineen autereen ja mä jälleen saan uuden onnen"

Suudelmien jälkeen erkanimme toisistamme hieman ja käännyimme kohti alttarin viereistä flyygeliä, jonka taakse kanttori oli hetkeä aiemmin siirtynyt istumaan. Kaasoni Emmi siirtyi flyygelin viereen. Kanttori aloitti kauniin alkusoiton kappaleesta Yö väistyy. Muun muassa tuon ihanan, pianolla soitettavan alkusoiton vuoksi päädyimme valitsemaan tämän kappaleen vihkitilaisuuteemme Emmin (tai itse asiassa Emmin äidin, kiitos!) suosituksesta.

"Sen sain kun talven teitä kuljin sen sain kun olin varjo vain kun sain mä aamuihini sun jäi onni luokse mun nyt jaan sen kanssas sun"

Emmi on klassinen laulaja, sopraano. Tuo valitsemamme kappale on alunperin Pentti Hietasen esittämä, joten Emmin klassinen laulutyyli sopi siihen täydellisesti. Tuo kappale on monille tullut tutuksi Karjalan Kunnailla -sarjan tunnuskappaleena. 

"Yö väistyy tuuli nousee sarastaa,
kukat auringolle nostaa maljojaan, 
yön pilvet haipuu sineen autereen
ja mä jälleen saan uuden onnen"

Kirkon akustiikka kruunasi lauluesityksen. Emmin laulu kuulosti niin kauniilta ja herkältä, etten unohda sitä koskaan. Monet vieraat tulivat kertomaan meille myöhemmin hääjuhlassa, että vihkitilaisuus oli todella mieleenpainuva, enkä kyllä lainkaan ihmettele, miksi.

"Yö väistyy tuuli nousee rakkahin"

Esityksen jälkeen pappi kehotti kaikkia läsnäolijoita osallistumaan Isä meidän -rukoukseen. Sitten hän luki Herran siunauksen meille ja kaikille läsnäolijoille. Vihkitilaisuutemme lopuksi pappi lausui meille lähetyssanat, ojensi Simolle vihkiraamatun ja onnitteli meitä.

Sitten olimme valmiita.

Käännyimme ympäri, Pihla ojensi kimppuni, kaasot suoristivat laahukseni. Vedin syvään henkeä. 

Kanttori alkoi soittaa juhlallisesti Marko Hakanpään Trumpettisävelmää. Valitsimme sen poistumismarssiksi, koska siitä huokuu ilo, riemu, onni - kaikki se, mitä tuolloin tunsimme! Lähdimme kävelemään kohti kirkon takaosaa. Vasta nyt pois kävellessämme pystyin katsomaan tarkemmin vieraitamme, ja näin iloisia ilmeitä kaikkialla. Morsiusneidot, kaasot ja bestmanit lähtivät poistumaan perässämme, ja ohjasivat vieraat sivuovesta kirkon portaille kunniakujaksi.

Kun saavuimme kirkon portaille vieraittemme eteen, kuulimme onnitteluhuutoja ja näimme pieniä auringossa välkehtiviä saippuakuplia siellä täällä. Ihana morsiustyttömme Vilma oli meitä ovella vastassa. Kirkon portailla oli ruusun terälehtiä. 

Etenkin lapset puhaltelivat saippuakuplia oikein antaumuksella, jälkikäteen kuvia selaillessani kyllä nauratti niitä katsoa!

Kuljimme kohti hääautoamme, jonka luona kuljettajamme Aleksi jo odottikin. Pääsin kuin pääsinkin pukuni kanssa kyytiin, ja kuuluvasti Escaladen äänitorvea soittaen me poistuimme kohti seuraavaa paikkaa...

To be continued.

Kuvat: Anni Maria Photography
Terkuin,

Ida

P.S. Emmi tekee lauluesityksiä esimerkiksi vihkitilaisuuksiin tai hääjuhliin. Tarvittaessa myös säestäjä järjestyy hänen kauttaan. Jos kiinnostuit, laita minulle sähköpostia, niin annan yhteystietoja!

Vihkiminen part 1

Mitä tätä ennen tapahtui - löytyy täältä!

Urut kajahtivat soittamaan Erkki Melartin Prinsessa Ruususen juhlamarssia Tampereen Vanhassa kirkossa. Muutamien alkusointujen jälkeen suntio avasi kirkon väliovet hitaasti yksi kerrallaan. 

Silloin ensimmäinen morsiusneitoni, Sanna, lähti toisen morsiuslapsen kanssa kulkemaan hitaasti kohti alttaria. Hetken kuluttua heidän taakseen lähti kulkemaan morsiusneitoni Silja, ja pian taas heidän peräänsä Alisa. Viimeisenä morsiusneitojen kulkueeseen liittyi morsiusneitoni Minna, sylissään viime hetken jännityksestä hieman säikähtänyt pienempi morsiuslapsi.

Sitten oli minun ja isäni vuoro liittyä viimeisinä kulkueeseen. En muista kauheasti tuosta alttaria kohti kulkemisesta. Sen muistan, että hymyilin vaan jatkuvasti. Ja että jännitti!

Simo käveli meitä vastaan. Tarttui käteeni, kiitti isääni. Ja näytti aivan superhyvältä! Lähdimme kahdestaan kulkemaan lopun matkaa alttarille. Kaasot ja bestmanit odottivat jo hymyillen meitä alttarilla. Juuri tästä hetkestä olin kirjoittanut kaasokirjeisiini silloin kauan sitten, kun pyysin näitä ystäviäni kaasoikseni: olisitko siellä alttarilla tukenani ja turvavani? Ja nyt he olivat.

Myös ystävämme ja pappimme Pasi oli myös valmiina tärkeään tehtävään.

Alttarille päästyämme, kaasoni Pihla suoristi laahukseni ja huntuni, ja otti hääkimppuni. Viimeiset juhlamarssin loppusoinnut soivat vielä, kunnes kirkkoon tuli hiljaista. Huh, huokasin syvään pois jännitystäni, ja tartuimme Simon kanssa käsistä toisiamme kiinni.

Pappi pyysi vieraita istuutumaan. Ja sitten aloitti puheensa. Muistan kuunnelleeni papin puhetta tarkasti alusta asti. Pasi oli tehnyt meille todella henkilökohtaisen ja upean puheen, josta tunnistin monia niitä asioista, joista olimme keskustelleet tapaamisessamme aiemmin. Jopa sivulaiseissa on hauskoja ns. piilopointteja minun ja Simon suhteesta. Välillä vilkuilin Simoon päin, ikään kuin varmistellakseni, että hei me oikeasti ollaan nyt tässä! 

Pian oli vuorossa Raamatunluku, jonka suoritti morsiusneitoni Alisa. Hän luki kuuluisaa 1. Korinttolaiskirjettä. Hän luki sen niin aurinkoisella ja iloisella äänellä, että se kuulosti ihan ilosanomalta!

1. Kor. 13:1–8, 13

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Seuraavaksi lauloimme virren 931. Kyseessä on hengellinen laulu, joka on hyväksytty viime aikoina myös virreksi. Se on mielestäni todella kaunis. Kaikki kaasot ja morsiusneidot nousivat esilaulajiksi alttarille virren ajaksi. Osallistuimme itsekin virren laulamiseen. Tässä vaiheessa (vasta tässä!) pyyhin ensimmäisen onnenkyyneleen, kun virsi kuulosti niin kauniilta.

Virren jälkeen koitti itse vihkiminen ja kysymykset. Se tuntui maagiselta, sillä olin ainakin tuhat kertaa miettinyt juuri tätä hetkeä mielessäni viimeisen kahden vuoden aikana, kun häitämme olin suunnitellut. Kun pappi oli esittänyt kysymyksen, käännyimme katsomaan toisiamme silmiin antaessamme lupaukset toisillemme.

Bestman-Pauli ojensi papille sormukset, ja sormusrukouksen jälkeen saimme pujottaa ne toistemme nimettömiin. Sain vihdoin kauan ikävöimäni vihkisormukseni kihlasormukseni rinnalle.

"Te olette nyt ottaneet toisenne aviopuolisoiksi ja tunnustaneet sen julkisesti Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa. Vihkisormukset on annettu avioliittonne merkiksi. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, vahvistan teidän liittonne"

Käännyimme toisiamme kohti, katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme (kahdesti) ensimmäistä kertaa avioparina.

Seuraavaksi oli vuorossa yksi vihkimisen kohokohdista ja mieleenpainuvimmista hetkistä, mutta siitä kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

Häämusiikkikonsertti

Moi!

Ja hyvää vappua kaikille! :)


Kuten olen aiemminkin tuonut esiin, meidät vihitään tulevana kesänä perinteisesti kirkossa. Vihkitilaisuudessa puhutaan muun muassa avioliiton merkityksestä ja kysytään toki ne tärkeät kysymykset, mutta tärkeä osa kirkkovihkimistä on myös musiikki.

Tässä käsiohjelmassa on lueteltu suosituimpia vaihtoehtoja.

Me kävimme ennen vappuhulinoita, viime sunnuntaina, kirkossa pohtimassa nimenomaan musiikkia. Mukaamme lähti myös kaasoni Emmi! Aitolahden Vanhassa kirkossa näet järjestettiin häämusiikkikonsertti tuleville hääpareille. Konsertissa soitettiin suosituimpia häämarsseja sekä muuta hengellistä häämusiikkia ja laulettiin häävirsiä, jotta hääparit voisivat helpommin valita suosikkinsa omaan vihkitilaisuuteensa. Lisäksi tilaisuudessa oli mahdollista keskustella kanttoreiden kanssa.

Aitolahden Vanha kirkkohan melkein valikoitui meidän vihkikirkoksemmekin, mutta lopulta toisin kävi! Tästä kirjoitinkin aiemmin täällä, täällä, ja ennen kaikkea täällä!

Aitolahden Vanha kirkko

Vihkitilaisuuden musiikin suhteen hääparilla on valittavana:

1. Häämassi, kun astellaan alttarille
2. Häämassi, kun astellaan vastavihittyinä pois alttarilta
3. Virsi, joka ei siis vihkitilaisuudessa pakollinen ole, mutta pastori otti esiin hyvän pointin siitä, miksi virsi kannattanee sisällyttää vihkitilaisuuteen: Näin läsnä olevat vieraat pääsevät myös osallistumaan toimitukseen!
4. Muu häämusiikki, joka ei siis myöskään ole pakollista, mutta mahdollista ja nykyään aika suosittuakin. Hääparin toiveiden mukaisesti vihkitilaisuudessa voidaan siis soittaa/esittää muutakin musiikkia, jonka tulee kuitenkin olla hyvän maun mukaista ja tietenkin mieluusti hengellistä.

Meidän vihkitilaisuudessamme tulee olemaan lisäksi eräs esitys, josta en kuitenkaan halua vielä kertoa enempää.

Pixabay.com

Ensimmäisen häämarssin valinta oli helppo, sillä olen jotenkin aina nähnyt itseni kulkemassa alttarille Erkki Melartin Prinsessa Ruususen juhlamarssin tahdissa. Se on nimensä mukaisesti niin satumainen ja juhlallinen ja sopii täydellisesti prinsessahääunelmaani :'D !

Paluumarssin suhteen meillä onkin vielä pohdittavaa, sillä hyviä vaihtoehtoja olisi ainakin kolme... Onneksi näitä pystyy muistuttelemaan mieleen myös Youtubesta!

Virrestä meillä ei ollut mitään ennakkoajatuksia, mutta taidamme valita sellaisen, joka olisi mahdollisimman monelle tuttu. Tällöin useampi rohkaistuisi osallistumaan virren laulamiseen, eikä kanttorin tarvitsisi olla yksin äänessä. Siskoni ja kaasoni ovat kyllä hyviä laulamaan, joten kenties laitamme laulutreenit pystyyn jo hyvissä ajoin ennen vihkimistä!

Oletteko te jo valinneet häämarssinne?
Tuleeko teidän vihkitilaisuuteenne musiikkiesityksiä?

Mielestäni oli todella hyvä idea seurakunnalta järjestää tällainen tilaisuus! Osallistujamäärästä päätellen emme ole ainoita, jotka näin ajattelevat. :)

Terkuin,

Ida

YLLÄTYS - joka sulatti kiukkuisen morsiamen sydämen!

Moikka!

Lupasin jo aiemmin Instagramissa tulla piakkoin kertomaan sulhasen todellisesta jymy-yllätyksestä, mutta muuttotohinoissa läppärini laturi katosi ja sen metsästämiseen meni lopulta kokonaiset 4 päivää! Nyt vihdoin pääsen kuitenkin teille kertomaan.

Uusille lukijoille hieman taustainfoa antaa aiemmat postaukseni kirkko-kriiseilystä täällä sekä asioiden (väliaikaisesta) ratkeamisesta täällä.

Eli tiivistetysti: Uskonnollisen tapahtuman vuoksi emme voineet varata vihkikirkoksemme haluamaamme kirkkoa, ja päädyimme lopulta Aitolahden vanhaan kirkkoon.


Pari viikkoa sitten eräänä keskiviikkona, kun olimme käyneet vaihdattamassa autoomme renkaat...ja joutuneet odottamaan renkaiden (rengashotellin puolelta tapahtuneen) katoamisen (?!) seurauksena tätä toimistusta yli 2 tuntia... ja olin väsynyt ja nälkäinen ja kylmissäni ja näiden summana jokseenkin kiukkuinen, sain sulhaseltani whatsappissa kuvan.

Siinä kuvassa oli Tampereen Keskustorin Vanhan kirkko, ja sen päälle kirjoitettu häidemme päivämäärä ja vihkimisen kellonaika. Tokaisin jotakin, että miksi lähetät mulle tällaisen kuvan, että hahaa, täällä et pääse naimisiin? Vieläkään ei leikannut, kun Simo katsoi mua vaan virneellä, eikä vastannut mitään.
SITTEN alkoi blondillakin raksuttaa...

SIIS VOIDAANKO MEIDÄT SITTENKIN VIHKIÄ VANHASSA KIRKOSSA??!
MITEN SE ON MAHDOLLISTA, SEHÄN OLI BOOKATTU SEURAKUNNALLE....?! MITÄMITÄKERROHETI?!!

♥♥♥

En siis vieläkään tiedä tarkalleen, että miten, mutta Simo siis oli saanut järjestettyä asiat niin, että samanaikaisesti järjestettävistä uskonnollisista juhlista huolimatta meidän vihkiminen onnistuu Vanhassa kirkossa. Ja se on aivan superihanaa, koska olen aina ajatellut, että menen juuri tuossa kirkossa naimisiin ja myös Simo oli ajatellut samaa jo etukäteen. Aitolahden vanha kirkko on toki kaunis, mutta en ole koskaan edes käynyt siellä, eikä itselläni ole oikein mitään tunnesidettä tuohon kirkkoon. Vanhan kirkon sijainti myös yksinkertaistaa kovasti juhlavieraiden siirtymisiä häissämme.

Vanhan kirkon sisätiloihin voit kurkistaa täällä.

Niin se kiukku vaihtui onnenkyyneliin silloin keskiviikkoiltana.

JEEEEEEEEE!!!

Ida

p.s. GO SIMO ♥

Kuva: https://www.virtualtampere.com

NO MORE PANIC

NO MORE NO MORE!

Lievä ahdistus pistää tekemään asioita ja päätöksiä ja hommat etenee.
Simo sai järjestettyä asiat niin, että nyt valitsimme kirkoksemme Aitolahden vanhan kirkon, ja vihkimisajankohtakin saatiin fiksattua niin, ettei meidän tarvitse valokuvausten ja hääelokuvan kuvauksen vuoksi luopua haaveestamme nähdä toisemme vasta alttarilla ensimmäisen kerran hääpäivänä <3

Ehdin jo stressata tästäkin, sillä jos vihkiminen olisi mennyt myöhään iltapäivään, olisin halunnut toteuttaa hääkuvaukset jo ennen vihkimistä, jotta pääsisimme mahdollisimman pian juhlimaan vieraidemme kanssa.

Nyt siis marssijärjestys on se, että ensin vihkiminen ja sitten kuvaukset... ja vieraille aiomme varmasti järjestää mukavaa tekemistä pienelle odotteluajalle ;)

T. Ida

Kriisi nro 1: KIRKKO

Moi!

Ajatukseni on viime aikoina täyttänyt muut kuin hääasiat (mm. uusi työpaikka, lastenhoitokuviot, valmistujaisjuhlat, siskoni ylppärit...), mutta sain palata hääteemaan, sillä meille iski hääjärjestelyiden osalta ensimmäinen kriisi: EMME SAA HALUAMAAMME KIRKKOA, eli Tampereen Vanhaa kirkkoa!

Syynä on se, että tuolloin järjestetään Tampereella suuret uskonnolliset juhlat, ja kaikki keskustan kirkot on bookattu tuon tapahtuman tarpeisiin. Myös meidän haluamamme kirkko. Torstaista sunnuntaihin. Aamusta iltaan. Kiva.

Nyt olemme sitten kuumeisesti miettineet, minkä kirkon vapaana olevista valitsisimme.

Kirkon suhteen toiveemme oli/on:

- pieni kirkko, jotta satapäinen juhlavieraskansamme ei hukkuisi lukuisiin penkkiriveihin ja jotta kaikki istuisivat meidän "lähellä" ja näkisivät ja kuulisivat papin puheen ja mahdolliset vihkitilaisuuden yhteydessä esitettävät esitykset
- suhteellisen lähellä juhlapaikkaa
- ulkoa pääsee suoraan kirkon keskikäytävälle, eikä tarvitse kulkea ensin jonkun "aulatilan" läpi (kuten taas asian laita on esim. Pispalan kirkossa, Tesoman kirkossa, Aitolahden uudessa kirkossa...)
- ympäristö olisi idyllinen ja näyttäisi hyvältä kuvissa

Tällä hetkellä vapaana olevista kirkoista vaihtoehtoinamme on Messukylän vanha kirkko sekä Aitolahden vanha kirkko. Näissä olemme nyt käyneet kuikuilemassa viime päivinä.

Messukylän vanha kirkko on todella askeettinen (ihanalla vai karulla tavalla - en osaa päättää), mutta ympäristö on suht kaunis ja intiimi tunnelma taattu. Siellä ei kuitenkaan ole lämmitystä, ja nyt tutustuessamme hieman viileämpänä kesäpäivänä meinasin jäätyä pystyyn (olen aina kylmissäni muutenkin). Suntio kyllä lupasi, että keskikesällä kirkko on jo lämmennyt mukavasti ja Simoa taas ei lainkaan haittaisi viileä ympäristö (hänellä taas on aina kuuma).

Virtuaalikuvaa tästä kirkosta täältä.

Aitolahden vanha kirkko ei ollut auki, kun kävimme katsomassa, mutta ympäristö oli aivan ihana maalaismaisema, kirkko on pieni ja kaunis ja kuvien perusteella sisätiloiltaan oikeinkin sievä. Miinuspuolena on se, että en tiedä, haluanko maalaismaisemaa, vaikka se ihana onkin? Meidän hääauto on hohtavan valkoinen ja sopivasti BLING, joten ristiriita maalaisidylliin on olemassa...

Lisäongelmaa aiheuttaa vielä se, että ilmeisesti Aitolahden vanhassa kirkossa vihkiminen voi olla aikaisintaan klo 14, mikä on mielestäni liian myöhään...

Sisältä näkee virtuaalikuvaa täältä.

Tuleeko lukijoilla mieleen kriteereihin sopivaa kirkkoa Tampereelta keskustan ulkopuolelta tai lähikunnista? Tai mielipidettä näiden kahden välillä? :) Otan innolla kommentteja vastaan!


Terv.
Ida