Illan koittaessa oli vuorossa pari hyvinkin perinteistä hääohjelmanumeroa, nimittäin sukkanauhan ja kimpun heitot! Sukkanauhalla aloitettiin, ja naimattomat miespuoliset juhlavieraat kerättiin kokoon juhlapaikan etupihalle. Sulhanen valmistautui suoritukseensa helman alla...
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Minulla oli nimittäin kaksi sukkanauhaa. Toinen, se ihanampi, oli asusteenani koko hääpäivän ajan. Olin ostanut sen Tampereen häämessuilta Niinattaren standilta. Siinä oli "jotain sinistä" hempeän vaaleansinisen rusettinauhan muodossa, ja lisäksi siinä oli hivenen blingblingiä Swarovski-kristallin muodossa. Ihastuin siihen kuitenkin niin paljon, etten halunnut antaa sitä heitettäväksi. Niinpä juuri ennen sukkanauhan heittoa kävin laittamassa toiseen reiteeni niin sanotun "heittosukkanauhan". Harmikseni kuitenkin unohdin riisua sen ensimmäisen sukkanauhan - kuten myös ilmoittaa sulhaselle, kumpi nauha hänen tulisi hakea...
Niinpä sulhanen sitten sukelsi helman alle ja ansiokkaasti haki sukkanauhan hampaillaan - SEN VÄÄRÄN. Saatiin hyvät naurut, kun ilmoitin sen olevan väärä, ja patistin sulhasen takaisin helmoihin toistamaan hienon suorituksensa sen oikean heittosukkanauhan hakemiseksi. Hups...
Sukkanauhasta ei käyty varsinaisesti silmitöntä taistelua: se lensi pikkusiskoni poikaystävän käteen, josta se kuitenkin putosi maahan, ja siitä toinen bestman sen sitten nappasi...
Nyt, Jyrki, tietenkin odottelemme kutsua seuraaviin häihin.
Itsehän siis nappasin kimpun ystäviemme häissä toukokuussa 2018 ensimmäistä kertaa elämässäni - ja astelinkin seuravana siitä porukasta vihille ;)
Tuleeko teille sukkanauhan heittoa - ja jos ei, niin miksi?
Terkuin,
Ida
Kuvat 1, 4, 5: Anni Maria Photography
Kuvat 1, 3: Hanna Tuppurainen
