sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kimpun heitto


Kun sukkanauha oli lennätetty ja seuraava avioituva mies valittu, oli aika kerätä sinkkutytöt koolle: olihan vuorossa kimpun heitto!

En raaskinut heittää varsinaista morsiuskimppuani, mutten toisaalta kokenut järkeväksi hankkia myöskään erillistä heittokimppua. Niinpä ilokseni (vähemmän leikkokukista välittävä) morsiusneitoni  Minna lupasi, että voisin heittää hänen kimppunsa loppuillasta.


Täytyy sanoa, että naisilla oli tällä kertaa selkeästi miehiä enemmän kilpailuviettiä, ja etupihalla vallitsikin jännittävä tunnelma juuri ennen h-hetkeä, kun naiset hakivat hyviä asemia pihalla. Haluatteko muuten saada ilmaisen vinkin? Sukkanauha lentää aina eturiviin - ja kimppu takariviin! Hoksattuani tämän moninaisissa häissä asiaa analysoituani, nappasin itsekin takarivissä kimpun ensimmäistä kertaa pari kuukautta ennen omia häitämme!

Näettekö punapäisen voittajamme? ;)
Kun naiset olivat valmiina, käännyin selin heihin päin, ja heitin varsin voimallisesti kimpun taakseni. 

Ja niin vain sen nappasi opiskelukaverini Noora mistäs muualta kuin TAKARIVISTÄ! Kuten kuvista näkee, voittaja oli hyvin onnellinen saavutuksestaan - niin kuin kuuluukin!


Omasta mielestäni kimpun heitto on ihan must! Onko saman- tai erimielisiä? Oletteko itse napanneet kimppua juuri ennen omia häitänne? ;)

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Sukkanauhan heitto


Illan koittaessa oli vuorossa pari hyvinkin perinteistä hääohjelmanumeroa, nimittäin sukkanauhan ja kimpun heitot! Sukkanauhalla aloitettiin, ja naimattomat miespuoliset juhlavieraat kerättiin kokoon juhlapaikan etupihalle. Sulhanen valmistautui suoritukseensa helman alla...

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan.


Minulla oli nimittäin kaksi sukkanauhaa. Toinen, se ihanampi, oli asusteenani koko hääpäivän ajan. Olin ostanut sen Tampereen häämessuilta Niinattaren standilta. Siinä oli "jotain sinistä" hempeän vaaleansinisen rusettinauhan muodossa, ja lisäksi siinä oli hivenen blingblingiä Swarovski-kristallin muodossa. Ihastuin siihen kuitenkin niin paljon, etten halunnut antaa sitä heitettäväksi. Niinpä juuri ennen sukkanauhan heittoa kävin laittamassa toiseen reiteeni niin sanotun "heittosukkanauhan". Harmikseni kuitenkin unohdin riisua sen ensimmäisen sukkanauhan - kuten myös ilmoittaa sulhaselle, kumpi nauha hänen tulisi hakea...


Niinpä sulhanen sitten sukelsi helman alle ja ansiokkaasti haki sukkanauhan hampaillaan - SEN VÄÄRÄN. Saatiin hyvät naurut, kun ilmoitin sen olevan väärä, ja patistin sulhasen takaisin helmoihin toistamaan hienon suorituksensa sen oikean heittosukkanauhan hakemiseksi. Hups...


Sukkanauhasta ei käyty varsinaisesti silmitöntä taistelua: se lensi pikkusiskoni poikaystävän käteen, josta se kuitenkin putosi maahan, ja siitä toinen bestman sen sitten nappasi... 


Nyt, Jyrki, tietenkin odottelemme kutsua seuraaviin häihin.

Itsehän siis nappasin kimpun ystäviemme häissä toukokuussa 2018 ensimmäistä kertaa elämässäni - ja astelinkin seuravana siitä porukasta vihille ;)

Tuleeko teille sukkanauhan heittoa - ja jos ei, niin miksi?


Terkuin,

Ida

Kuvat 1, 4, 5: Anni Maria Photography
Kuvat 1, 3: Hanna Tuppurainen

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Hääleikit - Laatikkoleikki

Lähtötilanne

Kuten aiemmin kerroin, häissämme oli useampia melko perinteisiä hääleikkejä. Hääjuhlan potkaisi käyntiin tutustumisleikki, josta kerroin täällä, ja myöhemmin illalla leikittiin perinteistä kenkäleikkiä, josta kerroin täällä.

Hääleikit jakavat nykyään mielipiteitä aika paljon, ja jotkut haluavatkin juhlia häänsä ilman yhtäkään hääleikkiä. Itse tykkään hääleikeistä, mikäli ne eivät nolaa tai pakota ketään mihinkään, ja varsinkin sellaisista, joista oppii uusia mielenkiintoisia ominaisuuksia itse hääparista! Esimerkiksi morsiamen/sulhasen/anopin tai kenen tahansa muun ryöstöä ei tästä syystä häissämme tapahtunut, sillä olen kokenut liian monta myötähäpeän hetkeä näiden leikkien yhteydessä muiden häissä. Mitä blogini katsojatilastoihin on uskomista, on etenkin kenkäleikki yksi suosituimmista hääleikeistä edelleen; siitä kertova postaus onkin katsotuimpia postauksia blogissani!

Edellisten lisäksi meillä oli myös ns. laatikkoleikki! Kaasoni Ida-Maria oli upeasti valmistellut (melko paljon esivalmisteluita vaativan) leikin ja veti sen myös läpi hääjuhlassamme.

Laatikkoleikki perustuu seuraavaan loruun:

On mulla paketti tää, 
sen sisältöä te ette nää.
Tämän kauempaa en saa sitä pitää itselläin,
vaan miehelle lähimmälle on se annettava – kas näin. 

Pikkuisen tämä leikki jännittää,
siksipä en pidä tätä pakettia pidempään,
naiselle viiden metrin päässä tämän annan,
sinne paketin käsilläni kannan. 

Kiitos kovasti paketista tästä,
en sitä eteenpäin estä lähtemästä.
No jottei muille tulisi olo halju,
vien paketin miehelle, 
jolla on seksikkäin kalju. 

On paketti tämä mulla vain laina,
ei missään käsissäin se paljon paina.
Vain täytettävä on siis vaatimus
ja vietävä paketti naiselle, 
jolla on kaunein kampaus. 

Onhan mulla kaunis tukka,
vaan kenellä onkaan värikkäin sukka.
Kukahan sen ties,
missä on värisukkainen mies. 

Värikkääthän ovat sukkani ovat,
ja vieläpä oikein tosi somat.
Mutta missäpä onkaan se nainen nuori,
jolla on hehkein ulkokuori. 

Onpas tämä kiva leikki, 
ja päälläni on hehkeä juhlameikki.
Kylläpä kaikki ovat niin fiinejä täällä,
annanpa paketin herralle,
jolla kirjavin kravatti on päällä. 

Kravatti komea mulla on,
eikä ollenkaan mauton.
Siksi paketti mun täytyy naiselle antaa,
joka vieraista tyylikkäintä mekkoa kantaa. 

Kiitos eleestä kauniista,
toivon, etten muistuta naurista.
Arvoitus edelleen paketin on sisin,
joten annanpa tämän herralle,
joka on porukasta kaikkein pisin. 

On minulla kertynyt pituutta kyllä,
ei kukaan minun korkeuteeni yllä.
On kunniatehtävä paketti morsiusparille kantaa
ja samalla saan suukon morsiamelle antaa.

Ideana on, että jokin pikkuinen lahja hääparille on paketoitu 10-kertaisesti. Leikin alussa lahjapaketti on siis melkoisen iso. Leikin vetäjä lukee ison lahjapaketin päältä lorun ensimmäisen säkeen ja ojentaa paketin sen mukaisesti miesvieraalle, joka istuu häntä kaikkein lähimpänä. Kyseinen mies sitten avaa ensimmäisen lahjapaperin ja pahvilaatikon, jolloin sen sisältä paljastuu uusi paketoitu pahvilaatikko, jonka päällä lukee lorun seuraava osa. Mies valitsee jonkun naisvieraan, joka lorun mukaisesti istuu viiden metrin päässä itsestään, ja ojentaa paketin hänelle. Ja niin edelleen. Hääparille paketin saa antaa vasta lorun viimeisessä osassa; tämä on hyvä mainita jo leikin alussa.

Simo avaamassa viimeistä, hääparille osoitettua, pakettia

10-kertainen paketointi osoittautui melkoiseksi haasteeksi, mutta onneksi vanhempieni työpaikalta löytyi monenkokoisia pahvilaatikoita. Kiitos uurastuksesta Ida-Marialle! Leikki oli hauska, sillä se osallisti randomilla valittuja vieraita. Toisaalta kenenkään vieraan ei tarvinnut valituksi tullessaan tehdä muuta, kuin avata seuraava kerros paketoinnista ja lukea kuuluvalla äänellä paljastuvassa uudessa paketissa lukeva loru. Ei siis vaivaannuttavaa improvisaatiota!

Me saimme lopulta sulhasen hyvän miespuolisen ystävän antamien suukkojen siivittämänä pienen paketin, josta paljastui häämatkaa varten nimilaput matkalaukkuihimme. 



Saimme tuosta leikistä paljon todella hauskoja kuvia, joita en ikävä kyllä voi tätä enempää julkaista, sillä niissä luonnollisestikin esiintyy juhlavieraitamme.

Onko muita, joille tulee laatikkoleikki häihin? Mitä mieltä olette siitä?

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography