Hääaatto löytyy täältä.
Heräsin aamulla muutamia minuutteja ennen herätyskelloa, klo 5.20. Yö oli mennyt pitkälti pätkittäin nukkuessa ja kelloa vähän väliä vilkuillessa, vaikka uskoinkin nukkuvani häitä edeltävänä yönä kuin tukki. Päätin, ettei huonosti nukutulla yöllä ole nyt mitään väliä. Nousin sängystä ja avasin hotellihuoneen verhot. Verhojen takana välkkyi auringonsäteitä heijastava Tammerkoski. Koskipuisto kylpi kirkkaassa aamuauringon valossa. Vihkikirkkokin näkyi ikkunasta. Sydämeni oli pakahtua ilosta! Lähdin aamutoimiin. Vähitellen myös siskoni alkoi heräillä jännittävään aamuun.
Pesin kasvoni ja levitin kosteuttavaa, aurinkosuojan sisältävää, päivävoidetta. Harjasin hampaat. Harjasin hiukset. Puin mukavat vaatteet, joita ei tarvitsisi myöhemmin riisua pään yli (jottei kampaus kärsisi). Koska kampaajalla tuli olla jo klo 6.30, emme ehtineet hotelliaamiaiselle, mutta saimme sen sijaan veloituksetta kahvia ja voileivät hotellin respan kahviosta. Söimme pikaisen aamiaisen huoneessamme: mustaa kahvia, vettä ja tomaatti-mozzarellarieskaa.
Sitten oli aika lähteä kohti Glohair Tampellaa. Muistin napata mukaani huntuni, sekä äitien ja kaasojen hiusruusut ja lisäksi oksan harsokukkaa morsiusneitojen kampauksiin. Anoppi toisi kampaamoon shamppanjapullon, mutta otin lisäksi vielä mukaan myös alkoholitonta kuohuviiniä. Ja rasiallisen mansikoita. Ilma oli kaunis, mutta tilasimme silti taksin. Kävellessä olisi varmasti tullut hiki.
Kun saavuimme kampaamolle, olivat meikkaajani Tiia ja kampaajani Heidi siellä jo odottelemassa. Pian paikalle alkoi tulla muutakin hääseuruettamme: kaasoni, äidit ja muut morsiusneidot. Istuin ensimmäiseksi Heidin kammattavaksi, ja pian sain eteeni kuumaa kahvia, kuohuviiniä ja mansikoita. Tunnelma oli iloisen jännittynyt. Jotkut menivät ensiksi meikkiin, toisille alettiin tehdä ensimmäiseksi kampausta.
Kuten kerroin jo aiemmin, muutin mieleni hääkampauksestani vielä hääviikolla. Kyseisestä kampauksesta ei siis tehty koeversiota lainkaan. Tämä hieman jännitti, mutta tiesin olevani osaavissa käsissä. Heidi kysyi monta kertaa mielipidettäni kampausta kasatessaan, ja teimme sitä ns. yhdessä suunnitellen vaihe vaiheelta. Kampaus viimeisteltiin äitini hiuskorulla (jotain lainattua!). Kampauksesta tuli vielä upeampi, kun olisin osannut ajatellakaan! Olin todella innoissani! Kampaukseni viimeistelyn aikoihin aurinkoinen kuvaajamme Anni Maria saapui myös kampaamoon.
Seuraavaksi siirryin Tiia-meikkaajan tuoliin. Koemeikki oli testattu aiemmin, joten tiesin, mitä tuleman pitää. Viereisellä tuolilla samaan aikaan meikissä oli kaasoni Emmi. Välillä skoolasimme upealle päivälle. Meikissä ollessani videokuvaajamme Tapio saapui myös kampaamoon. Meitä alkoi olla jo aika iso porukka ja tunnelma katossa! Kun meikkini oli valmis, oloni tuntui jo ihan morsiamelta! Olin meikkiini todella tyytyväinen. Hääpäivänä on tärkeää tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi ja siltä minusta juuri tuntui! Näytin ihan itseltäni, mutta nyt parhaimmillani!
Kun minä ja kaasoni Pihla, Ida-Maria ja Emmi olimme valmiita, tilasimme taksin ja lähdimme takaisin Ilves-hotellille. Anni Maria ja Tapio lähtivät sinne myös, sillä halusimme ottaa valmistautumiskuvia hotellihuoneessa. Morsiusneidot tulivat pian perässä. Meillä oli aika tiivis tunnelma, kun 8 naista alkoi pukeutua juhlapukuihinsa ja kaksi valokuvaajaa ikuisti sitä samanaikaisesti pienessä hotellihuoneessa.
Sulhanen kävi n. klo 10.30 tuomassa hotellin respaan hääkimppumme, jotka oli bestmanien kanssa juuri hakenut floristiltamme. Saimme näin ollen kimputkin mukaan kuvauksiin. Morsiuskimppuni oli henkeäsalpaava, ja edelleen mielestäni kaunein koskaan näkemäni kimppu. Aion kirjoittaa siitä myöhemmin lisää. Muistan yhä, miltä tuntui pitää sitä kädessä ensimmäistä kertaa! "Timantit itseesi päin", kuten floristi oli kirjoittanut kimpun mukana tulleeseen korttiin. Valmistautumiskuvista ja -videoista tuli aivan upeita. Niitä tulee blogiin myöhemmin vielä lisää.
Kun kello tuli 11, oli kuvaajien aika siirtyä vihkikirkolle sulhasen ja bestmanien luokse ottamaan kuvia ennen vihkimistä. Me tytöt jäimme vielä pukeutumaan hotellihuoneeseen. Kun kello alkoi lähestyä puolta kahtatoista, alkoi jännitykseni jo nousta aika korkealle! Huntu piti kiinnittää muutaman kerran, ennen kun saimme sen napakaksi, ja taisin tuossa vaiheessa hätäillä vähän turhaan asiaa. Onneksi tytöt pysyivät rauhallisina! <3
Noin klo 11.30 suurin osa morsiusneidoistani lähti vanhempieni noutamana jo edeltä vihkikirkolle. Kun kello tuli 11.45, nousimme kaasojeni ja morsiusneitoni Alisan kanssa Alisan poikaystävän, Aleksin, kuljettamaan hääautoomme. Vastaantulevat muut hotellivieraat toivottelivat meille ihanaa hääpäivää. Sitten matka kohti vihkikirkkoa alkoi.
Hääautossamme oli tummennetut ikkunat, joten pystyimme jättämään kaasot kirkon eteen, ja poistua Alisan ja Aleksin kanssa vielä paikalta kenenkään meitä näkemättä odottamaan sivummalle h-hetkeä, jotta vieraat saivat rauhassa mennä kirkkoon sisälle. Kun kello tuli 11.55, ajoimme kirkon eteen ja nousimme autosta. Kaikki vieraat olivat jo kirkossa sisällä. Kirkon pääoville nousevilla portailla oli meitä vastassa isäni, morsiusneitoni ja morsiuslapsemme. Oli ihanaa nähdä heidät! Jotenkin se, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, tuntui entistäkin konkreettisemmalta. Ihan kohta alkaisi vihkiminen!
Menimme hiljaa kirkon pääovista sisään ja pieneen morsiushuoneeseen vielä hetkeksi odottamaan. Suntio tuli luoksemme kysymään, onko kaikki valmista.
Ja sitten urut alkoivat soida...
Jatkuu..
Kaikki kuvat: Anni Maria Photography
Terkuin,
Ida
