Suomi 100 -iltapukujuhlat - vaan kuinkas sitten kävikään?

Moikka!

Oli ihan pakko tulla kertomaan tänne meidän Suomi 100-v. itsenäisyyspäiväjuhlista, joita oli odotettu jo lähes 1.5 vuoden ajan! Kyseessä oli sukuni järjestämät suuret iltapukujuhlat 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Juhlapäivä oli tiistai 5.12, eli itsenäisyyspäivän aattona. Juhlapaikkana oli Bravo Plaza Tampereen keskustassa (jota itseasiassa harkitsimme hääpaikaksemmekin! Sopisi muuten oikein hyvin talvihäihin).

Kampaaja oli varattu, töistä pyydetty tiistai vapaaksi, lastenhoitajakin oltiin saatu ihan yön ylikin! Illalliskortit 100€/kpl oli ostettu hyvissä ajoin!

No, hieman ajassa taaksepäin...

Sunnuntaina 3.12 käytiin Simon kanssa katsomassa elokuvissa 3-tuntinen Tuntematon Sotilas (suosittelen kaikille!). Simolla oli ollut aamusta asti jotenkin outo olo ja vatsakipuja... leffan aikana se vääntelehti siinä penkissä aina välillä (kun pääsi liikahtamaan siltä, että puristin ja roikun ja piileskelin sen käsivarren takana puolet elokuvasta :D).

Leffan jälkeen sainkin Simon suostuteltua siihen, että veisinkin sen kodin sijaan Acutaan. Sovittiin, että tulisin sitten illemmalla hakemaan.

Vaan kuinkas sitten kävikään.

Simolla todettiin umpilisäkkeen tulehdus, johon ensin päädyttiin valitsemaan konservatiivinen hoitolinja i.v. -antibiootein, mutta sitten todettiinkin ystävämme streptokokin kasvu veressä, ja näin ollen Simo leikattiin juurikin 5.12.

Simon iltapukujuhla-look

Ollessani tiistaina 5.12 klo 13 kampaajalla, oli Simo juuri leikkauspöydällä. Ei ollut kyllä yhtään juhlafiilistä, ja vaikka tiedän hyvin, että umpparileikkaukset on ehkä maailman yleisimpiä toimenpiteitä, kun kyse on omasta rakkaasta, on tilanne silti ihan eri! Entä jos kaikki ei menekään normaalisti... Entä jos...?

Kampaukseen olin kyllä todella tyytyväinen! Yleensä otan kiharakampauksen, nyt halusin jotakin sileää!

Tunti ennen juhliin lähtöä, sain vihdoin puhelun Simolta, että hän oli juuri herännyt nukutuksesta. Simo oli aivan lääkeaineissa ja puhui sekavia, mutta mikä tärkeintä, ja kaikki oli sujunut hyvin. HUH!!!

Päätin lähteä käymään Simoa moikkaamassa tarkkailuosastolla vielä pikaisesti ennen iltajuhlia. Taksiruuhkien ja lumimyrskyn vuoksi ehdin perille päästyäni moikata Simoa tasan 13 minuuttia, ennen kun oli ihan pakko lähteä juhlapaikalle.

Mutta onneksi juhlissa oli myös mm. kaasoni Pihla ja kaikki siskoni, ja vietimmekin hauskan illan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

Pihla<3

Ja aamulla sain hakea sulhaseni kotiin <3


Terkuin,

Ida

Valokuvaus ja videokuvaus häissä

Moikka!

Tällä viikolla olen vuoropäivinä päivystänyt iltoja ja sitten ollut vapaalla. Kummallinen yhdistelmä stressiä ja rentoutumista on siis viikko sisältänyt, ja täytyy sanoa, ettei tällainen työtahti välttämättä ole epäsäännöllisyydessään itselleni se optimaalisin!

Tällainen odotti, kun yöllä saavuin kotiin töistä ja raahauduin iltapesulle <3

Mutta ihanaa on toki tämä vapaa-aika, jonka voi käyttää sohvalla peiton alla häähuumassa <3

Nyt olen miettinyt ahkerasti häiden kuvaamisasioita.

Valokuvat ja videot ovat itselleni todella tärkeitä. Rakastan katsella valokuvia, ja muistella niitä hetkiä, jolloin ne on otettu. Otan jatkuvasti kuvia puhelimellani - en annoksistani tai asukokonaisuuksistani tai selfieitä - vaan hassuista arkisista hetkistä, eli lähinnä A:sta ja Simosta, jotka on kyllä sellainen parivaljakko, että alta pois!

Simo taas ei välitä valokuvista lainkaan. Hän haluaa elää hetkessä, nauttia sillä hetkellä käsillä olevista asioista, ja sitten suoraan häntä lainatakseni: "Antaa ajan kullata muistot."
Ihana ajatus - mutten voisi olla enemmän eri mieltä! :D

Koska valokuvat ja videot ovat itselleni niin tärkeitä, haluan häissä panostaa niihin. Itse asiassa merkittävä osa hääbudjetista tuleekin menemään hääkuvaajiin. Itselleen tärkeisiin asioihin kuitenkin tuleekin mielestäni kohdistaa enemmän resursseja!

Häihimme tulee siis ainakin

1. Dokumentaarinen häävalokuvaaja (potretit myös?)
2. Häävideokuvaaja

On siis vielä harkinnassa, tuleeko hääpotrettien kuvaus vielä kolmannen kuvaajan toimesta, vai ottaisiko dokumentaarinen kuvaaja myös potrettikuvat.

Aivan älyttömän taitavan häävideokuvaajan olen jo löytänyt, ja kerron asiasta lisää, kun saan virallisen varausvahvistuksen häneltä. :)

Mutta valokuvaajien suhteen olen vielä epävarma.
Olen vertaillut lukemattomia valokuvaajia portfolioidensa perusteella netissä. Hääpotrettien suhteen haluan kuviin tietynlaista tunnelmaa, jota en oikein osaa selittää, mutta joillakin valokuvaajilla sitä on ja toisilla taas ei. Se, mitä haen, on tietynlainen yhdistelmä oikeanlaista silmää kuvauspaikalle, hääparin ohjausta sopiviin asentoihin ja kuvakulmiin, valonkäyttöä ja kuvankäsittelyä. Oikeasti en tiedä ammattivalokuvauksesta mitään, mutta näin maallikkona selitettynä.

Joillakin kuvaajilla on selkeästi dokumentaarinen kuvaus hyvin hallinnassa (ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hienoja kuvakulmia, tunnelma välittyy), mutta potrettien suhteen en taas ole aivan samoilla linjoilla.


Hyväksi  kokemiani vinkkejä hyvän hääkuvaajan etsintään:

♥ Valokuvaajat.fi -sivuston kautta voi tehdä tarjouspyynnön, johon useampi valokuvaaja voi vastata. Itse olen saanut tämän kautta jo muutaman ihan varteenotettavan tarjouksen.
♥ Googlettamalla hääkuvaajien nettisivuja pääsee katsomaan heidän portfolioitaan, joista saa hyvin käsitystä kuvaustyylistä
♥ Vuosittain palkitaan parhaita hääkuvaajia, muista tsekata heidänkin nettisivunsa! Todistetusti hyvää tulosta ;)
♥  Jos ystäväsi hääkuvat olivat i-h-a-n-i-a, selvitä kuvaaja!


Terkuin,

Ida

Mennään naimisiin -häämessut 2017

Moi!

Pari viikkoa sitten lähdettiin koko perheellä lentäen Helsinkiin.
Tuolla reissulla yhdistyi monta asiaa, sillä Messukeskuksessa oli Lääkäripäivät, Simolla oli asiakastapaamisia, lisäksi viikonloppuna oli häämessut Wanhassa Satamassa ja kirsikkana kakun päällä kavereiden tuparit! Toki haaveilin myös ostosmahdollisuuksista...

Ikävä kyllä lapsiperheessä jos jokin asia voi mennä pieleen, se menee. A tuli siis kipeäksi ihan kunnon kuumeen kera! Lääkäripäivillä torstaina A oli onneksi vielä hyvissä voimissa, ja messualueen kiertäminen yksin 1,5-vuotiaan kanssa olikin... hmm.. mielenkiintoista. Varsinkin, kun A on oppinut eräästä piirretystä (jossa Kolhu-Korppi joutuu koko ajan erilaisiin kiipelitilanteisiin, jolloin se huutaa kovana ääneen APUAAA), että on hauskaa alkaa ykskaks huutamaan apua. Tämä luonnollisesti herättää huomiota, eikä vähiten ainakaan lääkäreitä kuhisevilla messuilla... Ollaan Simon kanssa yritetty korvata tätä "hassunhauskaa" tapaa kehottamalla A:ta huutamaan mielummin "apina" (:DD). Täytyy sanoa, että kyllä sekin herätti kanssa-messuilijoissa hilpeyttä, kun taapero alkaa yhtäkkiä huutaa kovaan ääneen apinaa, mutta parempi sekin kai...

Mutta niin, niihin häämessuihin!

Vaikka A olikin aika kipeänä, päätettiin kiertää messualue pikaisesti läpi, koska liput oli ostettuna jo ennakkoon. Lisäksi A otti paljon rauhallisemmin vaunuissa Kaupungin sankarit -piirrettyä (starring mm. KOLHU-KORPPI) puhelimesta katsellen, kun hotellihuoneessa, jossa hyppi taudista huolimatta sängyllä jatkuvasti...

Oltiin paikalla melkein heti, kun ovet avautuivat, ja näin ollen oli hyvin vaunujen kanssa tilaa liikkua. Harmiksemme, ja hieman yllättäenkin, todettiin, että Tampereen seudulta ei ollut juurikaan yrityksiä näillä messuilla mukana. Muotinäytös oli kiva (A tsemppasi sylissä huutaen: HYVÄ TÄDIT!). Messujen kohokohta kuitenkin oli se, kun A nukahti vaunuihin, ja juotiin Simon kanssa lasit skumppaa rauhassa (Fresitan uusi Blueberry&Raspberry oli muuten tosi hyvää...pitäisikö hankkia alkumaljoiksi tätä...!). Lisäksi maisteltiin paria erilaista hää(juusto)kakkua ja lisäksi sovittelin paria vihkisormuskandidaattia. Simo olisi halunnut ostaa opaskirjan (uunituore Häitä päin -opas, joka näytti kyllä ihanalta ja tiiviiltä paketilta) häiden järjestämiseen (insinööri!!). Itse kuitenkin inhoan kaikenmaailman käyttöohjeita ja opaskirjoja, ja kun kerroin Simolle, että toki voidaan kirja ostaa, jos hän siihen sitten paneutuu, homma unohtui saman tien (miten yllättävää). Yhden hääsuunnittelijan yhteystiedot otin ylös, sillä haluaisin asiantuntija-apua somistukseen, mutta jäämme vielä miettimään tätä. Myös parin valokuvausyrityksen käyntikortit nappasin mukaan. Sitten olikin jo aika lähteä pois (lue: A heräsi...) ja lähdimme hotellihuoneeseen lepäilemään (lue: ja syömään McDonaldsin take away -ruokaa).

Fresitan uutuus: Blueberry&Raspberry :)

Note to self: ensi kerralla häämessuille...
1. Ilman lasta
2. Mieluiten myös miehen korvaaminen kaasoilla
3. Enemmän aikaa skumppapisteellä
4. Katso vielä kohta 3.

Vihkisormusvaihtoehtona ns. "syleilijä", johon voi esim. 1. hääpäivänä hankkia vielä toisen syleilijän alapuolelle... Mielestäni tosi kiva vaihtoehto perinteiselle rivisormukselle, jos kihlasormus on yksikivinen, kuten minulla.

Tampereen häämessut ovatkin jo ensi viikolla 4.-5.2.17, mutta ikävä kyllä emme tänä vuonna niille pääse lähtemään. Pitääpä paneutua messujen antiin muiden hääblogien kautta jälkikäteen :)

Onko muilla hauskoja häämessukokemuksia? Oletteko saaneet hyviä tarjouksia häihin?


Love,

Ida

P.s. Ollaan saatu kyllä mahtavia kommentteja blogin julkaisemisen myötä, happi loppuu ja vedet on silmissä kun naurattaa niin paljon! :D Erityisesti Simon kaverit on nyt selvästi löytäneet kutsumuksensa tämän hääteeman ympäriltä. Tervetuloa vaan kaikki lukijat ja saa jättää kommentteja! :D Pusi pusi love love <3

Kuvat: viinimaa.fi, lindrooshelsinki.fi

Kaasojen valinta ja pyytäminen

Moi moi moi!

Kaasot on sellainen asia, jota on alitajuisesti miettinyt jo vuosia!
"Sitten kun menen naimisiin, ketäköhän pyytäisin..."

Päätös oli siis itselleni aika helppo!
Halusin pyytää parhaista ystävistäni niitä...
a) joiden tiedän tuntevan minut vuosien ajalta ja läpikotaisin!
b) joiden luulisin ehkäpä jopa innostuvan ja nauttivan tällaisia häähömppäjutuista!
c) jotka ovat sellaisessa elämäntilanteessa, että voin olettaa heillä olevan aikaa kaasoiluun!
Ja...
d) JOITA ILMAN EN VAAN VOI MENNÄ NAIMISIIN!

Ajattelin tehdä ystäväkirjatyyppiset kaasoesittelyt myöhemmin! :)
Jos saan heidät suostumaan! ;)

Halusin kehittää jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa, ja muita blogeja selaillessani sain idean valmistella KAASOBOKSIT!
Niitä tuli 3 kpl, ja kaksi niistä lähti Tampereelle ja yksi Espanjaan saakka!

Boksit sisälsivät:
- kortin, jossa esitin pyynnön: "Tulisitko kaasokseni???"
- suklaata
- laastaria
- kosteuspyyhkeitä
- Sisu-pastilleja
- Särkylääkettä
- Minttu-viinaa
- Nenäliinoja
- Teetä
- Prinsessoille soveltuvat muistiinpanovälineet

Vastausten odottaminen oli jännittävää!

Onneksi 2/3 vastauksista sain jo seuraavana päivänä, mutta viimeistä jouduin odottamaan yli VIIKON!! (jännitin myös sitä, pääseekö miniviinapullo postipaketissa lentopostissa edes perille :D)

Olen tyytyväinen ja onnellinen =)

Onko muita, jotka ovat kysyneet kaasojaan erikoisella tavalla?
Oliko kaasojen valinta helppoa vai hankalaa?


Love,

Ida