Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viralliset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viralliset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Sukunimen vaihtaminen - kaikki, mitä haluat siitä tietää!

Moi!

Olen viime aikoina perehtynyt paljon erilaisiin virallisiin ohjeisiin ja siksi blogissakin nyt siihen liittyviä postauksia.

Tällä kertaa asiaa sukunimen muuttamisesta!


Sukunimen muuttamisesta on säädetty Nimilaissa, josta olen suoraan poiminut seuraavat pykälät.

Entä jos toinen ottaa toisen sukunimen käyttöönsä?

7 § Puolisoiden yhteinen sukunimi

Avioliittoon aikovat voivat avioliittoon mennessään yhdessä päättää, että he ottavat yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava ennen vihkimistä vihkijälle.
Ennen vihkimistä vihkijän on tiedusteltava avioliittoon aikovilta, ovatko he päättäneet ottaa yhteisen sukunimen.
Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.
Entä jos kumpikaan ei halua vaihtaa sukunimeään?

8 § Puolison sukunimen säilyttäminen avioliittoa solmittaessa

Jos puolisot avioliittoon mennessään eivät ole ottaneet yhteistä sukunimeä, kumpikin puoliso säilyttää sen sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään.

Entä jos molemmat puolisot haluavat vaihtaa sukunimensä? 

Milloin sukunimen voi vaihtaa?

10 § Sukunimen muuttamisen edellytykset
Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää,
1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vierasperäisyyden, sen yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä aiheutuu haittaa;
2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena; tai
3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden tai muiden erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.


Millaista uudissukunimeä ei hyväksytä?

11 § Uuden sukunimen hyväksymisen yleiset esteet
Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.
Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä:
1) joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;
2) jota yleisesti käytetään etunimenä; tai
3) joka on muodostettu yhdistämällä kaksi sukunimeä.
12 § Suojatut nimet ja tunnukset


Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä, joka on Suomessa merkitty väestötietojärjestelmään, eikä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi, ellei tähän ole olemassa erityistä syytä. (21.8.1998/617)
Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä, joka on samaistettavissa
1) säätiön, yhdistyksen tai muun yhteisön nimeen;
2) rekisteröityyn toiminimeen tai tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn suojattuun tunnukseen; tai
3) yleisesti tunnettuun taiteilijanimeen tai nimimerkkiin.


...paitsi jos:
13 § Erityiset syyt uuden sukunimen hyväksymiselle

Uusi sukunimi, joka ei täytä 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa asetettua vaatimusta, voidaan hyväksyä, jos hakijalla on vierasperäinen sukunimi ja uuden nimen käyttöönottoa on esitettyyn selvitykseen nähden pidettävä tarkoituksenmukaisena.
Uusi sukunimi, joka ei vastaa 11 §:n 2 momentissa tai 12 §:ssä asetettuja vaatimuksia, voidaan hyväksyä,
1) jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä;
2) jos hakijan esittämän uuden sukunimen ottamista on perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai niihin rinnastettavien seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna; tai
3) jos hakijalla on kansalaisuutensa, avioliittonsa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja hakijan esittämä uusi sukunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä.
Käytännössä siis niin, että mikäli puolisot haluavat ottaa itselleen uuden sukunimen, joka ei ole siis aiemmin ollut kummallakaan käytössä, tulee sukunimen...

- Olla sellainen, jota ei ole kenelläkään käytössä eli sitä ei ole merkitty suomalaiseen väestötietojärjestelmään. Nimen tulee myös olla suomalaisen kirjoitusasun mukainen (ellei aiemmin mainittuja erityissyitä ole olemassa).
Asian voi tarkistaa täältä. Kirjoita haluamasi sukunimi hakukenttään. Mikäli kaikki sarakkeet näyttävät nollaa tai sukunimi ei ole ollut kenelläkään käytössä 20 vuoteen, voi sen saada itselleen.

- Olla sellainen, joka löytyy jomman kumman suvusta 5 sukupolven ajalta, ja tämä pystytään kirjallisesti osoittamaan todeksi.


Huomioi vielä tämä!

Nimenvaihdoksilla on myös oma hintansa, joka on n. 100-200 e tilanteesta riippuen (mm. siitä, tarvitseeko haettua nimeä kuuluttaa Virallisessa lehdessä), sekä omat käsittelyaikansa, jotka voivat olla tapauksesta riippuen 2-9 kk (!).

Jos olet varannut häämatkan edellisellä nimelläsi, ei uutta nimeä kannata ottaa ennen sitä käyttöön (passissa tulee on tasan senhetkiset viralliset tiedot tai jäät kentälle).

Me saimme asian päätetyksi ja vireille vasta ihan vastikään, eli meillä nimenmuutos ei ehdi tulla voimaan vihkipäivänä. Mutta tämäpä ei meitä haittaa!


Terkuin,

Ida

Lähde: Finlex.fi, Yle.fi
Kuvat: Pixabay.com

tiistai 8. toukokuuta 2018

Avioehto - Mikä ja miten?

Moi!

Avioliiton solmimisen myötä kummallekin puolisolle syntyy toisen omaisuuteen avio-oikeus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen purkautuessa eron vuoksi, on kummallakin puolisolla oikeus saada puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Avio-oikeus toteutuu myös avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen päättyessä puolison kuolemaan, jolloin eloon jäänyt niinikään saa puolet yhteenlasketusta omaisuudesta (varakkaammalla puolisolla on tosin oikeus pitää tällöin oma omaisuutensa kokonaan itsellään). Omaisuutta siirtyy siis varakkaammalta puolisolta köyhemmälle.



Avioliiton aikana kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa. Avioliiton aikana avio-oikeudella ei siis ole merkitystä. Jokainen avioliitto kuitenkin päättyy joskus - parhaimmassakin tapauksessa kuolemaan.

Avioehdolla sovitaan jo ennalta rajoituksia tähän avio-oikeuteen. Avioehdon voi laatia joko ennen avioliittoa tai parisuhteen rekisteröintiä tai sen aikana. Luonnollisestikaan avioliiton jo päätyttyä ei avioehtoa voi tehdä eikä myöskään enää silloin, jos avioero on laitettu vireille.

Avioehto on sopimus, jonka allekirjoittaa puolisoiden lisäksi kaksi esteetöntä henkilöä, ja sopimus myös päivätään. Esteetön henkilö on siis sellainen henkilö, joka ei ole kummankaan asianosaisen puolison entinen tai nykyinen aviopuoliso, nykyinen avopuoliso, sukulainen tai muuten erityisen läheisessä suhteessa asianosaisiin puolisoihin. Avioehto toimitetaan maistraattiin, jossa se rekisteröidään.

Avioehto voi poissulkea avio-oikeuden pois kokonaan tai vain määritellyiltä osin. Puolisot voivat esimerkiksi päätyä sellaiseen sopimukseen, että avioliiton päätyttyä ex-puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen kuten esimerkiksi suvun mökkiin/muuhun kiinteistöön, yritykseen, perintöön, saatuihin lahjoihin tai ennen avioliiton solmimista hankittuun omaisuuteen. Avioehto voi myös olla yksipuolinen, jolloin se sulkee avio-oikeuden pois vain toiselta puolisolta. Avioehto voi myös määritellä avio-oikeuden rajoittumisen esimerkiksi vain erotilanteessa, jolloin kuolintapauksessa avio-oikeus säilyy. Aina avioehto ei kuitenkaan takaa oikeudenmukaisuutta, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen puoliso tekee uraa ja toinen hoitaa vuosien ajan lapsia kotona.

Avioehtosopimuksen voi myös kumota, mutta tämä vaatii uuden avioehtosopimuksen, jossa avio-oikeuden palauttamisesta sovitaan uudelleen. Tämäkin sopimus rekisteröidään maistraatissa. Avioehtoja puretaan esimerkiksi verotussyistä, sillä avio-oikeuden perusteella saadusta omaisuudesta ei mene perintöveroa (esimerkiksi hyvin ikääntyneet avioparit).


Avioehdon muotoseikkojen tulee olla kunnossa, ja sen tulee olla yksiselitteisen selkeä, jotta se voidaan rekisteröidä. Mikäli asia tuottaa hankaluuksia, tai on epävarma siitä, millainen avioehto tulisi tehdä, kannattaa konsultoida lakimiestä!

Me ajattelimme aluksi, että emme tee avioehtoa. Kuitenkin, kun paneuduimme asiaan ja erilaisiin hypoteettisiin tilanteisiin, muutimme mieltämme. Monilla saattaa olla jokin ennakkokäsitys avioehdosta, mutta suosittelen perehtymään asiaan ennen lopullista päätöstä! Avioehdon tekeminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että epäili avioliittonsa kestävyyttä tulevaisuudessa! Eräs lakimies totesikin, että avioehto ei edistä avioeroja vaan estää niitä!

Aikooko muut tehdä avioehtoja? Käytättekö apuna lakimiestä?

Terkuin,

Ida


Lähteet:
Maistraatti
ET-lehti
Kuvat:
Pixabay.com