Vuoden Hääblogi 2020?

Moi!

Mahtavia uutisia - Ida's daydream -blogi on päässyt nyt jo kolmannen kerran mukaan Love Me Do -häätapahtuman organisoimaan Vuoden hääblogi - finaaliin! Sain tänään tästä ilmoituksen, ja se sai kyllä hymyn huulilleni.

Aloitin bloggaamisen tammikuussa 2017 ihan vain siksi, että se toimisi muistilistanani sekä suunnittelualustanani oman hääjuhlamme järjestelemisessä. Koin melko kokeneenakin juhlien järjestäjänä häiden järjestämisen niin valtavan suurena kokonaisuutena, että kaipasin jotakin paikkaa, jossa voin aihealue kerrallaan uppoutua haaveiluun, suunnitteluun, vaihtoehtojen kartoitukseen ja sitten valintoihin ja toteutukseen - sekä lopulta tuloksien raportoimiseen paitsi omaksi ihanaksi muistokseni, myös teille rakkaat lukijat, omien häidenne inspiraatioksi ja tueksi. 

Itse luin lukuisia muiden hääblogeja jo ennen omani perustamista... ja itse asiassa jo ennen kosintaa! Voin paljastaa, että esimerkiksi sekä hääjuhlapaikan että häävalokuvaajan varasin ihan vain siksi, että luin erittäin positiivisia kokemuksia niistä muista blogeista, ja tein päätökseni esimerkiksi juhlatilastamme edes näkemättä paikkaa sisältä itse! Käytin muiden blogeja myös siihen, että muistin ottaa häissämme huomioon kaiken tarpeellisen - ne pienimmätkin yksityiskohdat.

Vuosi 2020 tulee olemaan todellinen häävuosi. Uusia hääblogeja - erityisesti sellaisia, joilla on erittäin aktiivinen Instagram, mutta ei varsinaista blogisivustoa erikseen, on ilmaantunut lukemattomia määriä. Se on mahtavaa, koska hääbloggaaminen on aivan sairaan kivaa ja ennen kaikkea sosiaalista puuhaa! Itse olen tavannut lukemattomia kivoja tyyppejä ihan vain siksi, että perustin hääblogin. 

Tässä yhä tihenevässä hääblogienkin viidakossa koen suurta ylpeyttä siitä, että olen mukana vielä kerran Vuoden Hääblogi -kilpailussa. Ida's daydream -blogi taitaakin kuulua jo ns. seniori-ikään, mitä hääblogeihin tulee, sillä tämän kuun lopussa blogini täyttää jo 3 vuotta! Hääblogimaailmassa se on käsittääkseni aika paljon! 

Hääbloggaajan suurin sudenkuoppa koittaa häiden jälkeen - tulee häämatka, valokuvat eivät ole heti saatavilla, sitten arki ja työt jatkuu ja yhtäkkiä aikaa ja motivaatiota bloggaamiselle ei välttämättä enää olekaan! Aika monet hääblogit ovatkin hiljentyneet häiden jälkeen, mikä on harmi, sillä kun on ollut mukana hääjärjestelyissä jo pitkään, olisi ihana päästä fiilistelemään myös lopputulosta! 

Täytyy myöntää, että itsellänikin bloggaustahti on ollut melkoisen hidas, ainakin, mitä pidempään häistämme on kulunut. Suurin syy lienee pienten jalkojen (joita on nyt enemmän kuin ennen häitä) teputus kodissamme. Silti, aina sopivan tilaisuuden tullen, olen halunnut palata blogin ääreen kertomaan häistämme lisää! Se on omaa aikaani, elämäni ihanimman juhlan kuvien kahlaamista, muistelemista, fiilistelyä. Yhä edelleen muutama postausidea odottaa sopivaa hetkeä.

Siispä suurkiitos finaalipaikasta ja erityisesti heille, jotka olivat käyneet nimeämässä blogini kisaan mukaan <3

Vuoden 2020 hääblogia voit äänestää TÄÄLLÄ. 

Kiitos vaivannäöstäsi - tämä Love Me Do:n organisoima kilpailu on Suomen ainoa blogiawards hääblogeille, ja meille siis kovin tärkeä!

Rakkaudella,

Ida

Valokuvat: Anni Maria Photography

Kesäillan potrettikuvaus

Kesäisen hääpäivämme kääntyessä vähitellen iltaan ja ilman hieman jo jäähtyessä vetäydyimme kuvaajiemme kanssa vielä hetkeksi rantaan keskenämme. Halusimme ottaa vielä joitakin potrettikuvia hieman erilaisessa miljöössä verrattuna vihkimisen jälkeisiin potrettikuviin Arboretumin puistossa. 

Ennen tuota hetkeä oli hääjuhla kestänyt jo useampia tunteja ja tohinaa oli riittänyt. Olikin ihanaa ottaa pieni breikki ja vetää hetki henkeä - meinasin sanoa, että kahdestaan, koska muistan tuosta kuvaussessiosta vain Simon, en kuvaajia lainkaan! Ja niinpä kuvista tulikin niin luonnollisen oloisia, kun ei tarvinnut varsinaisesti poseerata - kunhan halailtiin ja pussailtiin ja juteltiin.

Suomessa ainakaan keskikesän häissä ei kannata asettaa tavoitteeksi kuvia, joissa auringonlasku värjää taivaan pastellisävyihin, ellei kuvaajien sitten ole tarkoitus olla häissä lähes pikkutunneille asti. Silti iltakuvauksessa valo on pehmeämpää ja tunnelmallisempaa. Myös videokuvaajamme Tapio sai tuosta illan kuvaushetkestä todella hyvää materiaalia hääelokuvaamme ja häätraileriimme, joka itse asiassa alkaakin pitkällä otoksella noista hetkistä rannalla.

Onneksi kuvaajamme olivat aikataulun suhteen joustavia, sillä iltakuvauksen alkaessa olimme aikataulusta jäljessä jo yli tunnin, ja sekä valo- että videokuvauksen olisi alunperin pitänyt jo päättyä ennen sen alkua. Saimme kuitenkin sovittua kuvausaikojen pidentämisestä - onneksi! Näin ollen saimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen muutamia otoksia myös loppuillan bileistä.

Illan valokuvaussessiota voin kyllä lämpimästi suositella kaikille! Mutta suosittelen myös sopimaan kuvaajien kanssa jo etukäteen hieman pidemmästä kuvausajasta - aikataulu kun helposti kaiken hauskan keskellä venyy!

Tuleeko teille toista potrettikuvausta hääpäivän aikana?

P.S. Tämän blogin banneri on myös tästä iltakuvauksesta!

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

Karkkibuffet

Karkkibuffet oli erityisesti sulhaselle yksi häiden must-have. Ei siksi, että häissä nyt vaan on IN olla karkkibuffet - vaan koska hän yksinkertaisesti rakastaa karkkeja! Ja erityisesti Geishoja. Koska halusimme ihanan hääkakkumme ainoaksi makeaksi herkuksi kahvipöytään, oli kiva, että makeaa oli tarjolla kuitenkin lisäksi vielä karkkien muodossa.

Karkkibuffet avattiin silloin, kun kahvitarjoilukin alkoi, ja sen jälkeen karkkeja oli mahdollista sieltä hakea häiden loppuun asti.

Yleensä en ole mikään suuri romantikko, mutta karkkibuffetin halusin vetää ns. överiksi romanttisuuden suhteen. Karkkeja tarjoiltiin IKEA:n kannellisista lasipurkeista, jotka olimme kaasojen kanssa koristelleet tulevalta anopilta saaduilla pitsinauhoilla kuumaliiman avulla (askartelusta lisää täällä.) Lasipurkkeihin sidottiin lisäksi muuallakin hääkoristelussa esiintyvää juuttinarua ja nimilappuina toimivat pahviset pakettikortit. Vaahtokarkkisydämet aseteltiin jalalliseen lasiseen tarjoiluastiaan. Karkit hankittiin ruotsinlaivalta ja osa Verkkokauppa.com:n myymälästä isoissa laatikoissa. Karkkikipoiksi valitsimme pahviset muffinssivuoat.

Halusin myös nimetä karkit uusiksi ja erityisen ällösöpöiksi. Meiltä löytyikin karkkibuffetista:

"Pippurista lempeä" - Turkinpippureita

"Englantilaiset ihastukset" - Englanninlakua

"Kuin sulaa suklaata käsissäsi" - Geishat

"Hedelmäiset halaukset" - TuttiFrutti-karkit

"Pus Pus" - Bis Bis -lakut

"Vaahtokarkki-unelma" - Vaahtokarkkeja

+ sydänvaahtokarkit

Karkkibuffet kaikessa yltiöromanttisuudessaan sidottiin osaksi häiden yleisilmettä valkoisella pöytäliinalla, kullanvärisellä Love-konfetilla sekä muutamilla eukalyptuksen oksilla. Pöydän etuosassa kurki vielä hempeä pitsiviiri, joka näkyy tuossa alimmassa kuvassa, jos tarkasti katsoo.

Tuleekoko teille karkkibuffetia? Onko muita, jotka vetävät sen överiksi nimeämisiä myöten? :D

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

Häiden yksityiskohdat

Itse panen merkille ja arvostan häävieraana niitä suuresti, nimittäin hääjuhlan pieniä tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Ne ovat hääjuhlassa kuin piste iin päällä - eivät välttämättömyyksiä, mutta antavat kuvan siitä, että kaikkea pieniäkin juttuja myöten on mietitty etukäteen! Ja kaikkihan eivät toki niitä arvosta - jotkut haluavat panostaa häiden isompiin elementteihin, ja ns. jättää kaiken piiperryksen pois. Mutta vaikken muuten ole mikään askartelijatyyppi, enkä edes kovin pikkutarkka ja esimerkiksi kotini sisustuksessa hyvinkin pelkistetyn kannalla, omiin häihini halusin paljon nimenomaan näitä pieniä ihania yksityiskohtia.

Kattaus

Visio häiden kattauksesta oli yksi selkeimmistä asioista, joka mieleeni tuli, kun hääpäivämme oli lyöty lukkoon. Mielestäni kattaus myös ainakin isoissa, yhtenäisissä juhlatiloissa, määrittää pitkältä koko häiden väriteemaa ja tyyliä. Näin mielessäni pitkät pöydät, joita pitkin kulkee runsaat viherköynnökset, lisäksi paljon lasisia ja kullanvärisiä yksityiskohtia. 

Juuri hääkattaus oli meillä täynnä erilaisia yksityiskohtia: hääkarkit kultakääreissään ja niihin liitetyt häämietelauseet, vieraiden paikkakortit kultareunuksineen, lautasille asetetut hääprintit juuttinaruilla solmittuna ja häiden teemakasvin, eukalyptuksen, oksat niiden koristeena. Morsiusparin kuohuviinilaseissa oli lisäksi eukalyptuskoristeet niinikään juuttinarulla kiinnitettyinä. Kaikki kattauksesta löytyy täältä.

Koristelut

Hääpaikan ja myös kirkon koristelussa panostimme myös yksityiskohtiin. Teemavärimme: valkoinen, kulta ja luonnon vihreä, toistuivat lähes kaikkialla. Kuvallamme varustetut kirkko-ohjelmat jaettiin kullatusta korista kaikille vieraille samoin kun saippuakuplat, jotka oli koristeltu kultaisin rusettinauhoin. Kirkossa sidoimme harsokukista ja valkoisista ruusuista tehdyt kimput penkkien päätyihin.

Juhlapaikalla koristelimme lähes kaiken paitsi lattian. Koska juhlatila oli ulkoa ns. kunnostusta vailla, halusimme koristella runsaasti myös ulkotiloja. Ennen - jälkeen -kuvia juhlatilasta löytyy täältä. Koristeluprosessista kerroin taas enemmän täällä.

Cocktail-baari

Cocktail-baari oli myös yksi asioista, johon halusimme panostaa. Etenkin sulhanen tykkää hifistellä drinkeillä ja on myös toiminut itse amatööribaarimikkona useammissa eri tilaisuuksissa. Välillä myös topless... Häissämme sai siis viinin, oluen, siiderin, lonkeron ja joidenkin shottien lisäksi baarimikkojen tekemiä drinkkejä. Drinkit olimme suunnitelleen etukäteen siten, että valittavana oli viisi erilaista drinkkiä, ja niistä myös alkoholittomat versiot. Drinkkimenut oli tehty samalla teemalla häiden muiden printtien kanssa ja kehystetty baaritiskille. Drinkkibaarista ja häiden cocktail-tilaisuudesta kirjoitin enemmän täällä.

Hääbingo ja häätietovisa

Hääohjelmaamme kuului mm. hääbingo sekä tietovisa morsiusparista. Hääbingoon laitoimme myös vieraita osallistavia kohtia, mm. "morsiamen täti kreisibailaa", koska satavarmaa oli, että tämä tulee jossain vaiheessa juhlaa tapahtumaan! :D Hääbingon voittajalle lupasimme luonamme kolmen ruokalajin illallisen. Ja itseasiassa juuri tämä kreisibailaava tätini sen voitti! Pitääpä muuten pistää kutsua menemään ASAP!

Teetimme hääteemaan sopivat printit, joista toisessa oli hääbingo/kääntöpuolella tietovisakysymykset ja toisessa oli hääohjelma/illallismenu. Hääprinteistä kerroin enemmän täällä.

Häätietovisaa sai täyttää pöytäryhmittäin haluamassaan tahdissa, kunnes tuli sulhasen puheen vuoro. Sulhanen kävi tuon puheensa aikana läpi myös oikeat vastaukset. Voitto meni oikeutetusti kaasojen ja bestmanien pöytään ja palkinnoksi jaettiin euro-arpoja! Ainakin kaasoni Emmi sai (pienehkön) voiton! :D

Hääonnenpyörä

Hääonnenpyörä oli meillä hauska extra, jonka Simo keksi askarrella tarpeettomiksi jääneistä rakennustarvikkeista. Onnenpyörä sijaitsi baaritiskin lähellä, ja sitä sai koska vain käydä pyörittämässä. Sektoreilla oli sitten erilaisia hauskoja ja vieraita tutummaksi toisilleen tekeviä tehtäviä, kuten "nosta malja haluamasi seurueen kanssa" tai "kerro joku muisto hääparista". Lisäksi oli mm. sektori "hääpari pussaa!".

Lahjapöytä

Lahjapöytämme sijaitsi heti ulko-oven läheisyydessä. Olimme toivoneet häälahjaksi ennen kaikkea kerrytystä häämatkatilillemme, mutta joillekin konkreettisen lahjan tuominen on mieluisampaa, ja lahjapöytä toki piti olla! Lahjapöydällä oli nimillämme varustettu kullanväriseksi kehyksiltään maalattu liitutaulu ja lisäksi pöydälle oli aseteltu teemavärissä Love-konfettia.

Vieraskirja

Vieraskirja oli lahjapöydällä, ja myös sen kannessa oli teemaväreistämme kultaa. Oli hyvä idea jättää vieraskirja paikoilleen aina häiden loppuun asti, sillä erityisesti aamuyön tunteina, tutisevammalla käsialalla kirjoitetut elämänohjeet ovat hauskuuttaneet meitä jälkikäteen!

WC-tilojen selviytymispakkaukset

Sekä naisten että miesten wc-tilat koristeltiin niinikään teeman mukaisesti ja runsain koristein. Lisäksi niihin sijoitettiin ns. selvitymispakkaukset, jotka sisälsivät kaikkea sukkahousuista hiuslakkaan, deodoranttiin, meikkeihin, kosteuspyyhkeisiin ja miesten puolella sulhaseni vakaasta tahdosta johtuen - nuuskabuffettiin. Tämä on joku äijien inside-juttu, koska Simo ei kyllä käytä nuuskaa...ainakaan säännöllisesti...ainakaan tietääkseni :D

Karkkibuffet

Karkkibuffettia olimme valmistelleet kaasojen kanssa jo etukäteen koristelemalla anopilta saaduilla pitsinauhoilla IKEA:sta ostettuja kannellisia lasipurkkeja. Halusin tietysti nimetä karkkibuffetin eri tarjottavat siirappisilla häänimillä! Karkkibuffetin visuaalinen ilme sidottiin muuhun koristeluun lahjapöydässäkin esiintyneillä kultaisilla konfettiteksteillä sekä eukalyptuksen oksilla. Karkkibuffetista teen vielä oman postauksensa myöhemmin!

Muun muassa tällaisia yksityiskohtia löytyi meidän häistä! 

Tuleeko teillekin yksityiskohtia vai pidättekö enemmän pelkistetymmistä häistä?

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

Kimpun heitto

Kun sukkanauha oli lennätetty ja seuraava avioituva mies valittu, oli aika kerätä sinkkutytöt koolle: olihan vuorossa kimpun heitto!

En raaskinut heittää varsinaista morsiuskimppuani, mutten toisaalta kokenut järkeväksi hankkia myöskään erillistä heittokimppua. Niinpä ilokseni (vähemmän leikkokukista välittävä) morsiusneitoni  Minna lupasi, että voisin heittää hänen kimppunsa loppuillasta.

Täytyy sanoa, että naisilla oli tällä kertaa selkeästi miehiä enemmän kilpailuviettiä, ja etupihalla vallitsikin jännittävä tunnelma juuri ennen h-hetkeä, kun naiset hakivat hyviä asemia pihalla. Haluatteko muuten saada ilmaisen vinkin? Sukkanauha lentää aina eturiviin - ja kimppu takariviin! Hoksattuani tämän moninaisissa häissä asiaa analysoituani, nappasin itsekin takarivissä kimpun ensimmäistä kertaa pari kuukautta ennen omia häitämme!

Näettekö punapäisen voittajamme? ;)

Kun naiset olivat valmiina, käännyin selin heihin päin, ja heitin varsin voimallisesti kimpun taakseni. 

Ja niin vain sen nappasi opiskelukaverini Noora mistäs muualta kuin TAKARIVISTÄ! Kuten kuvista näkee, voittaja oli hyvin onnellinen saavutuksestaan - niin kuin kuuluukin!

Omasta mielestäni kimpun heitto on ihan must! Onko saman- tai erimielisiä? Oletteko itse napanneet kimppua juuri ennen omia häitänne? ;)

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

Sukkanauhan heitto

Illan koittaessa oli vuorossa pari hyvinkin perinteistä hääohjelmanumeroa, nimittäin sukkanauhan ja kimpun heitot! Sukkanauhalla aloitettiin, ja naimattomat miespuoliset juhlavieraat kerättiin kokoon juhlapaikan etupihalle. Sulhanen valmistautui suoritukseensa helman alla...

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Minulla oli nimittäin kaksi sukkanauhaa. Toinen, se ihanampi, oli asusteenani koko hääpäivän ajan. Olin ostanut sen Tampereen häämessuilta Niinattaren standilta. Siinä oli "jotain sinistä" hempeän vaaleansinisen rusettinauhan muodossa, ja lisäksi siinä oli hivenen blingblingiä Swarovski-kristallin muodossa. Ihastuin siihen kuitenkin niin paljon, etten halunnut antaa sitä heitettäväksi. Niinpä juuri ennen sukkanauhan heittoa kävin laittamassa toiseen reiteeni niin sanotun "heittosukkanauhan". Harmikseni kuitenkin unohdin riisua sen ensimmäisen sukkanauhan - kuten myös ilmoittaa sulhaselle, kumpi nauha hänen tulisi hakea...

Niinpä sulhanen sitten sukelsi helman alle ja ansiokkaasti haki sukkanauhan hampaillaan - SEN VÄÄRÄN. Saatiin hyvät naurut, kun ilmoitin sen olevan väärä, ja patistin sulhasen takaisin helmoihin toistamaan hienon suorituksensa sen oikean heittosukkanauhan hakemiseksi. Hups...

Sukkanauhasta ei käyty varsinaisesti silmitöntä taistelua: se lensi pikkusiskoni poikaystävän käteen, josta se kuitenkin putosi maahan, ja siitä toinen bestman sen sitten nappasi... 

Nyt, Jyrki, tietenkin odottelemme kutsua seuraaviin häihin.

Itsehän siis nappasin kimpun ystäviemme häissä toukokuussa 2018 ensimmäistä kertaa elämässäni - ja astelinkin seuravana siitä porukasta vihille ;)

Tuleeko teille sukkanauhan heittoa - ja jos ei, niin miksi?

Terkuin,

Ida

Kuvat 1, 4, 5: Anni Maria Photography

Kuvat 1, 3: Hanna Tuppurainen

Hääleikit - Laatikkoleikki

Lähtötilanne

Kuten aiemmin kerroin, häissämme oli useampia melko perinteisiä hääleikkejä. Hääjuhlan potkaisi käyntiin tutustumisleikki, josta kerroin täällä, ja myöhemmin illalla leikittiin perinteistä kenkäleikkiä, josta kerroin täällä.

Hääleikit jakavat nykyään mielipiteitä aika paljon, ja jotkut haluavatkin juhlia häänsä ilman yhtäkään hääleikkiä. Itse tykkään hääleikeistä, mikäli ne eivät nolaa tai pakota ketään mihinkään, ja varsinkin sellaisista, joista oppii uusia mielenkiintoisia ominaisuuksia itse hääparista! Esimerkiksi morsiamen/sulhasen/anopin tai kenen tahansa muun ryöstöä ei tästä syystä häissämme tapahtunut, sillä olen kokenut liian monta myötähäpeän hetkeä näiden leikkien yhteydessä muiden häissä. Mitä blogini katsojatilastoihin on uskomista, on etenkin kenkäleikki yksi suosituimmista hääleikeistä edelleen; siitä kertova postaus onkin katsotuimpia postauksia blogissani!

Edellisten lisäksi meillä oli myös ns. laatikkoleikki! Kaasoni Ida-Maria oli upeasti valmistellut (melko paljon esivalmisteluita vaativan) leikin ja veti sen myös läpi hääjuhlassamme.

Laatikkoleikki perustuu seuraavaan loruun:

On mulla paketti tää, 

sen sisältöä te ette nää.

Tämän kauempaa en saa sitä pitää itselläin,

vaan miehelle lähimmälle on se annettava – kas näin. 

Pikkuisen tämä leikki jännittää,

siksipä en pidä tätä pakettia pidempään,

naiselle viiden metrin päässä tämän annan,

sinne paketin käsilläni kannan. 

Kiitos kovasti paketista tästä,

en sitä eteenpäin estä lähtemästä.

No jottei muille tulisi olo halju,

vien paketin miehelle, 

jolla on seksikkäin kalju. 

On paketti tämä mulla vain laina,

ei missään käsissäin se paljon paina.

Vain täytettävä on siis vaatimus

ja vietävä paketti naiselle, 

jolla on kaunein kampaus. 

Onhan mulla kaunis tukka,

vaan kenellä onkaan värikkäin sukka.

Kukahan sen ties,

missä on värisukkainen mies. 

Värikkääthän ovat sukkani ovat,

ja vieläpä oikein tosi somat.

Mutta missäpä onkaan se nainen nuori,

jolla on hehkein ulkokuori. 

Onpas tämä kiva leikki, 

ja päälläni on hehkeä juhlameikki.

Kylläpä kaikki ovat niin fiinejä täällä,

annanpa paketin herralle,

jolla kirjavin kravatti on päällä. 

Kravatti komea mulla on,

eikä ollenkaan mauton.

Siksi paketti mun täytyy naiselle antaa,

joka vieraista tyylikkäintä mekkoa kantaa. 

Kiitos eleestä kauniista,

toivon, etten muistuta naurista.

Arvoitus edelleen paketin on sisin,

joten annanpa tämän herralle,

joka on porukasta kaikkein pisin. 

On minulla kertynyt pituutta kyllä,

ei kukaan minun korkeuteeni yllä.

On kunniatehtävä paketti morsiusparille kantaa

ja samalla saan suukon morsiamelle antaa.

Ideana on, että jokin pikkuinen lahja hääparille on paketoitu 10-kertaisesti. Leikin alussa lahjapaketti on siis melkoisen iso. Leikin vetäjä lukee ison lahjapaketin päältä lorun ensimmäisen säkeen ja ojentaa paketin sen mukaisesti miesvieraalle, joka istuu häntä kaikkein lähimpänä. Kyseinen mies sitten avaa ensimmäisen lahjapaperin ja pahvilaatikon, jolloin sen sisältä paljastuu uusi paketoitu pahvilaatikko, jonka päällä lukee lorun seuraava osa. Mies valitsee jonkun naisvieraan, joka lorun mukaisesti istuu viiden metrin päässä itsestään, ja ojentaa paketin hänelle. Ja niin edelleen. Hääparille paketin saa antaa vasta lorun viimeisessä osassa; tämä on hyvä mainita jo leikin alussa.

Simo avaamassa viimeistä, hääparille osoitettua, pakettia

10-kertainen paketointi osoittautui melkoiseksi haasteeksi, mutta onneksi vanhempieni työpaikalta löytyi monenkokoisia pahvilaatikoita. Kiitos uurastuksesta Ida-Marialle! Leikki oli hauska, sillä se osallisti randomilla valittuja vieraita. Toisaalta kenenkään vieraan ei tarvinnut valituksi tullessaan tehdä muuta, kuin avata seuraava kerros paketoinnista ja lukea kuuluvalla äänellä paljastuvassa uudessa paketissa lukeva loru. Ei siis vaivaannuttavaa improvisaatiota!

Me saimme lopulta sulhasen hyvän miespuolisen ystävän antamien suukkojen siivittämänä pienen paketin, josta paljastui häämatkaa varten nimilaput matkalaukkuihimme. 

Saimme tuosta leikistä paljon todella hauskoja kuvia, joita en ikävä kyllä voi tätä enempää julkaista, sillä niissä luonnollisestikin esiintyy juhlavieraitamme.

Onko muita, joille tulee laatikkoleikki häihin? Mitä mieltä olette siitä?

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography