Olen aloittanut ajatustyön vihkisormuksen osalta, joten päätin kirjoittaa ensin sormuksesta, jonka kaveriksi vihkisormus olisi nyt hakusessa!
Ennen kihlautumista en käyttänyt koskaan sormuksia. Töissä toki en sormusta voi käyttääkään, mutta vapaa-ajallakin tuntui, että sormukset ovat koko ajan tiellä!
Kosinnan jälkeisenä viikonloppua pääsin kuitenkin timanttiostoksille, ...ja se oli sitten siinä!
Yhtäkkiä vaadin tulevan kihlasormukseni timantilta ominaisuuksia, joista en ollut muutamaa päivää aikaisemmin koskaan kuullutkaan... Kihlasormuksen valinta olikin varmaan Simon mielestä surkuhupaisa farssi. Nälkä siis kasvoi syödessä, halusin aina vain isomman ja isomman timantin, ja lopulta ravasin useamman kerran kahden kultasepän liikkeen välillä sovittelemassa kahta parasta vaihtoehtoa (väsynyt mies ja vikkelä pikkulapsi mukana tietenkin :D). Lopulta tein valinnan, ja olen siihen erittäin tyytyväinen.
Ja valinta kannattikin tehdä huolella, sillä tätä sormusta tulen kantamaan loppuelämäni!
 |
| Meidän kihlasormukset |
Suomessa on tapana, että kihlasormus on yksinkertainen ja varsinaiset "kihlat" ovatkin monesti kivettömiä sormuksia. Muualla maailmassa kihlasormus on kuitenkin monesti se The Sormus, joka on koristeellisempi (ja kalliimpi), kuin itse vihkisormus. Käsittääkseni tällainen tapa on myös vähitellen juurtumassa Suomeen.
Oma kihlasormukseni on siis hyvin klassinen, yksikivinen, valkokultainen timanttisormus.
Vihkisormuksen osalta haluaisin, että
- se olisi myös valkokultaa
- se istuisi hyvin kihlasormuksen viereen, ja niissä olisi yhdessä puettuna jokin "juju"
- siinä olisi timantteja (pienempiä, mutta useampia!), mieluiten värittöminä
- se korostaisi kihlasormusta, eli ei olisi liian näyttävä
- olisi siro
- ei ajaisi meitä vararikkoon :´D
Etsinnät alkakoon! ;)
Terkuin,
Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulen mielelläni kommenttisi!