Häämatka, osa 3 - Taivaallinen illallinen

Moikka!

Häämatkaa suunnitellessamme halusimme varata jo etukäteen Santorinilta pöydän jostakin ihanasta ravintolasta upeilla näköaloilla. Haaveena oli illallinen pitkän kaavan mukaan auringon samalla laskiessa taustalla. Tutkimme TripAdvisoria sekä Googlea, ja päädyimme varaamaan pöydän Lycabettus-nimisestä ravintolasta.

Näkymää ravintolan pöydästä

Lycabettus sijaitsee Oíassa, jonne pääsimme bussilla Imeroviglista. Bussimatka aiheutti minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä se ajoi vuoristoisia serpentiiniteitä ja -hyvin lähellä- jyrkänteiden reunaa. Selvisimme kuitenkin elossa Oíaan.

Skool näille maisemille!

Olimme varanneet pöydän klo 19 alkaen, ja olimmekin ensimmäisen tunnin ajan ravintolan ainoat asiakkaan. Lycabettus sijaisee sekin jyrkänteen reunalla, ja se on tunnettu upeimmista maisemistaan. Meidän tultiin hakemaan tuloaulasta, ja meidät saatettiin jyrkkiä portaita pitkin pöytäämme. Ravintolan manageri tuli heti kättelemään meidät ja esittelemään itsensä ja toivottamaan meidän tervetulleiksi. Meiltä kysyttiin, toivoisimmeko kuplivaa tai tavallista vettä, ja haluaisimmeko shamppanjaa alkuun - bien sûr!

Tähän ravintolaan pöytää varatessaan piti jo etukäteen tietää, minkä menu-kokonaisuuden aikoo ottaa. Ravintola veloitti myös 100€:n varausmaksun luottokortilta jo varausta tehdessä, jottei peruttamattomia varauksia tulisi. Me valitsimme kreikkalaiset menut, sillä fine dining kreikkalaisella twistillä houkutteli! Tilasimme myös sommelierin suunnitteleman viinimenun menun yhteyteen.

Jokaisella työntekijällä oli ravintolassa oma tehtävänsä. Meidät saattoi pöytäämme yksi henkilö, toinen otti meidät portaiden alapäässä vastaan ja saattoi pöytäämme, kolmas tuli vielä varmistamaan valitsemamme menut, neljäs kertoi viineistä ja kaatoi ne laseihin, viides toi ruuat pöytään ja kuudes tuli kertomaan annoksistamme.

Ensin meille tuotiin leipää ja erilaisia maustevoikakkuja ja sormisuolaa ruokahalun herättelijöiksi.

Tsatsiki-vaahtokarkit!

Seuraavana alkupalana oli erilaisia pieniä maistiaisia. Mieleeni jäi erityisesti tsatsiki-vaahtokarkki, joka oli aivan taivaallista (vaikkei ehkä siltä kuulosta)!

Sitten meille tuotiin jonkinlaista kirsikkatomaattihyytelöä. Se oli yksi illallisen herkullisimmista elementeistä. En voi ymmärtää, miten ruoka voi olla niin hyvää!

Favourite! Aurinko alkoi taustalla laskea.

Seuraavana alkuruokana tarjoiltiin ostereita hieman erilaisessa muodossa. En ollut ostereita koskaan ennen maistanut, ja luulen nyt tietäväni, etteivät ne ole minun juttuni. Tämän annoksen annoin maistamisen jälkeen Simolle.

Annoksessa oli myös aitoa sammen mätiä

Seuraavaksi oli aika ensimmäisen pääruuan, joka oli kalaa. Loistavan ravintolan tunnistaa mm. siitä, että niissä saadaan perusruoka-aineiden omat maut herkullisina ja täyteläisinä esiin. Ja tämän annoksen kruunu olikin tuo kesäsipulin varsi! Pohdimme Simon kanssa yhdessä, että miten se oli valmistettu, sillä se näytti siltä, ettei sille olisi tehty muuta, kun ripoteltu suolaa päälle, mutta se oli todella todella herkullista.

Tuossa Simon takana näkyy kaksi vaaleanpunaista korkeaselkänojaista tuolia. Ne olivat tämän ravintolan ns. VIP-paikat, ja pöytä niiden edessä sijaitsi kaikista lähimpänä jyrkännettä - siitä oli esteetön näkymä merelle ja auringonlaskuun. Nuo paikat oli jo varattu, kun teimme omaa pöytävaraustamme. Meidän mielestämme nuo tuolit olivat ehkä vähän hassuja. Henkilökunta vietti tuon pöydän pariskunnan kanssa vieläkin enemmän aikaa, kun muiden asiakkaiden kanssa.

Jossakin välissä nousin lähteäkseni käymään naistenhuoneessa. Ravintolan manageri oli hetkessä luonani, ja lupasi saattaa minut kädestä pitäen jyrkät portaat alas wc-tilojen luokse. Totesin, että oli  todella onni, etten laittanut korkokenkiä tänne ravintolaan. Yhdellä toisella naisasiakkaalla oli huippukorkeat piikkikorot - ja hänelle tarjottiin pehmeät aamutossut jalkaansa, jotta pärjäisi jyrkissä portaissa! :D

Skorpionikalaa

Seuraavaksi oli taas vuorossa yksi suosikkini - kampasimpukat herkullisessa yrttiliemessä! Jokaisen annoksen kohdalla joku henkilökunnan jäsen tuli kertomaan seikkaperäisesti, mitä annoksessa oli ja toivottamaan hyvää ruokahalua. Sommelier kävi aina hieman ennen seuraavien annosten saapumista kertomassa meille valitsemistaan viineistä. Joidenkin annosten kohdalla hän kertoi, ettei mitenkään pystynyt valitsemaan kahden viinin väliltä, ja toi niitä molempia.

Kampasimpukat

Eli voitte varmaan uskoa, että viiniä virtasi aika lailla...

Kun kala ja merenelävät oli maisteltu, oli aika siirtyä lihaan. Ilta alkoi jo pimetä, viineissä siirryimme punaviiniin. En ihan pysynyt viinimenun tahdissa, ja laseja alkoi kertyä... positiivinen ongelma!

Lammasta, medium

Pääruuan lisukkeet

Pääruuan jälkeen tulee tietenkin jälkiruoka, tai kuten arvata saattaa, tässä tapauksessa monikossa, jälkiruuat. Ensimmäisenä "pre dessert" eli sorbettia ja fenkolia. Miten fenkolista voi saada näin herkullista - kuin karkkia??

Astia oli hauska!

Seuraavaksi maistelimme jälkiruokaa numero 2. Pistaasikeksiä, kahvikermaa ja passion-sorbettia.

Ja lopuksi vielä makeita pikkumaistiaisia jälkiruokaviinin kera.

Ateriamme kokonaiskesto oli useita tunteja. Meillä oli superhauskaa. Henkilökunta kävi jatkuvasti juttelemassa kanssamme ja varmistamassa, ettei meillä on kaikki enemmän kuin hyvin.

Kun kaikki oli maisteltu, syöty ja juotu, oli aika lähteä kotimatkalle. Ravintolan manageri lähti henkilökohtaisesti saattamaan meitä jyrkkiä portaita pitkin tuloaulaan. Illallisen hinta oli aika tyyris - kuten nyt arvata saattaa näissä puitteissa. Varausmaksu vähennettiin loppusummasta. Manageri toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi uudelleen - esimerkiksi drinkeille - myöhemmin.

Tämä oli meille tällainen once in a lifetime -kokemus ja yksi matkamme ehdottomista kohokohdista, jota emme varmasti unohda koskaan. Ruoka oli parasta, mitä olen koskaan syönyt.

Kotimatkalla nukahdin Simon olkapäätä vasten bussiin jo ensimmäisessä kaarteessa.

Terkuin,

Ida