Häävalssi

Kuinka ennen ees aamuun

nousta tahdoin mä yksinäin,

kun et vierelläin ollut,

unta kenestä näin?

Kuulin Susanna Palinin säveltämän ja Timo Koivusalon sanoittaman "Jotain jää" -kappaleen ensimmäisen kerran useita vuosia sitten Lapissa, kun äitini laittoi sen soimaan eräänä iltana mökissämme pitkän laskettelupäivän päätteeksi. Äitini sanoi, että se on kaunein tietämänsä kappale. Ja niin se todella oli minunkin mielestäni. Sanat olivat niin kauniit ja jotenkin erilaiset. Tiesin tuossa hetkessä, että jos joskus menen naimisiin, haluaisin tanssia tämän kappaleen häävalssinamme.

Suru suurempi kuin jos

jokin luotain sut veisi pois,

olis vain ellei koskaan

kohdattu ois.

Monta vuotta välttelin tuon kappaleen kuuntelemista, sillä se kolahti aina niin lujaa, että se sai kyyneleet silmiini. Sitä on vähän vaikeaa selittää, mutta en halunnut, että tuo voimakas tunne laimentuisi useampien kuuntelukertojen myötä. Halusin ikään kuin säästellä sitä voimakasta tunnelatausta tulevaisuuden hääpäivääni varten. Tuohon aikaan minulla ei ollut siis mitään aikomuksia mennä naimisiin lähitulevaisuudessa, enkä ollut itse asiassa edes tavannut tulevaa aviomiestänikään.

Kuinka ennen ees luulin

jotain onnesta tietäväin,

kun jo koitossa kevään

syksyn merkit vain näin?

Kun Simo kosi ja hääsuunnitelmat alkoivat konkretisoitua, esitin hänelle toiveeni tästä kappaleesta häävalssinamme. Simo ei kaiketi ollut koskaan tuota kappaletta kuullutkaan, ja oli alkuun epäileväinen. Simo on kertonut, ettei ylipäätään ole ihminen, joka saisi suuria säväreitä musiikista. (En tiennyt, että tällaisia ihmisiä on olemassakaan!) Hän ei esimerkiksi kuuntele musiikkia koskaan vapaa-ajallaan, mitä taas teen itse ihan päivittäin ja todellakin saan säväreitä nimenomaan musiikista ja sanoituksista. Simo myös kertoi, ettei näin ollen esimerkiksi juurikaan kiinnitä huomiota myöskään kappaleiden sanoituksiin. Ymmärsin, että minun täytyisi tutustuttaa häntä tähän kappaleeseen ennen lopullista päätöstä.

Tiennyt en, että kuulla

ihokin kosketuksen vois

ja kuin kaivannut kauan

sua myös se ois.

Lopulta suureksi ilokseni lämpeneminen tapahtui, ja Simokin alkoi pitää kappaleesta, useamman kuuntelukerran jälkeen. Ja saimme vihdoin lyötyä sen lukkoon, että tämän kappaleen tanssisimme sitten ensimmäisen kerran avioparina. Ihan mahtavaa!

 Jos yhden, vain yhden

 mukaan muistoista saa.

 Kuinka yhtäkään yötä

 kanssas voin unohtaa?

 Ja aamuun, kun aamuun

 unet pois häviää.

 Niin myös hetkemme haihtuu

 vaan jotain jää.

Suosikkisäkeistöni, ja myös kiitoskortteihin siteeraamamme kohta kappaleessa on seuraava: "Kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin, kun jo koitossa kevään syksyn merkit vain näin? Tiennyt en, että kuulla ihokin kosketuksen vois, ja kuin kaivannut kauan sua myös se ois." Syy on se, että tuo kohta sanoittaa itselleni hyvin ajanjaksoa juuri tapaamisemme aikaan, jolloin kävin läpi isoja ja vaikeita asioita elämässäni, ja miltä tuntui sitten ikään kuin nähdä ja tuntea kaikki aivan uudella tavalla.

Tulee aika kun peittää

ruoho polkumme täällä saa

linnut hiuksiimme hiljaa

pesän voi rakentaa.

Harkitsimme aluksi, että olisimme käyneet häävalssitunneilla, ja mahdollisesti teettäneet tanssinopettajalla oman hääkoreografian häävalssiimme. Simolla on tanssillista harrastustaustaa, mutta itse en ole koskaan harrastanut lavatansseja. Kuitenkin, kun pohdimme asiaa pidemmälle, totesimme, että haluamme sittenkin mennä vain tunteen mukana ja nauttia hetkestä, emmekä suorittaa mitään tiettyä koreografiaa. Simo sen sijaan opetti minulle olohuoneessamme joitakin perusasioita valssista pari viikkoa ennen häitä. Pohdimme myös pitkään, haluammeko soittaa kappaleen alkuperäisen version stereoista, vai soittaisiko bändi sen. Päädyimme lopulta valitsemaan bändin soittamaan häävalssimme livenä.

Ja kun tähtien takaa

kanssas kaikkeutta katselen,

on kuin oisin jo kerran kokenut sen.

Häävalssin tanssiminen oli vihkimisen ohella yksi suosikkikohtani häissä. Sillä siinä kävi juuri niin kuin olin toivonut - että keskityn vain tanssiin ja fiilistelemään sitä hetkeä, että tässä minä nyt sitten oikeasti tanssin juuri tätä kappaletta hääpäivänäni. Olin niin monia kertoja kuvitellut tuon hetken etukäteen mielessäni, että se tuntui ihan uskomattomalta. Ihanat valo- ja videokuvaajamme tallensivat tuon hetken meille ihanaksi muistoksi.

Suru suurempi kuin jos

jokin luotain sut veisi pois,

olis vain ellei koskaan

kohdattu ois.

Säv. Susanna Palin

San. Timo Koivusalo

Alkuperäiset esittäjät: Nina Tapio ja Mikko Leppilampi elokuvassa

Kaksipäisen kotkan varjossa

Tämä ystävämme Hannan itse ottama kuva meistä häävalssia tanssiessamme on itseasiassa yksi suosikeistani koko hääpäivän osalta. Juuri tältä minusta häävalssia tanssiessamme tuntui - muistan tästä kuvasta kaikkein parhaiten sen kaiken.

Nyt melkoisen nostalgisin terkuin,

Ida

Alin kuva: Hanna Tuppurainen

Muut kuvat: Anni Maria Photography

Onko muita, joille häävalssin valinta on ollut selvä jo vuosia ennen häitä?