torstai 13. syyskuuta 2018

With Love -häätapahtuma

Moikka!


Viime viikonloppuna olin vierailemassa taas pitkästä aikaa häätapahtumassa (jotka ovat aina niin ihania!). Tapahtuma oli nimeltään With Love, ja se järjestettiin ihanassa Vanajanlinnassa 8.9.2018. Kyseinen tapahtuma järjestettiin nyt ihan ensimmäistä kertaa, ja sen takana olivat hääsuunnittelija Jenni Kinnari Juhlahumusta, tapahtumatuottaja Soile Niinikoski sekä juhlapalvelua tarjoava Hupia Creationin Jaana Ahlholm.


Kyseessä oli siis hääalan ammattilaisten suunnittelema kokonaisuus, joka koostui mm. näytteilleasettajien standeista ja haastatteluista Juhlapaviljongissa, Vanajanlinnan esittelykierroksesta, jonka yhteydessä sai paljon infoa siitä, mitä kaikkia mahdollisuuksia Vanajanlinna tarjoaa häiden järjestämiselle, hääpukukierroksista sekä workshopeista. Tilaisuuden juonsi Satu Aarnio (ent. Tuomisto).

Floramore
Hääbloggaajana sain kunnian osallistua tapahtuman VIP-lounaalle. Tuo lounas nautittiin Suomen hääsuunnitelijat ry:n somistaman kattauksen ääressä. Jokainen pöytä oli somistettu eri tavoin, ja samalla hääsuunnittelijat esittelivät omia tyylejään. 

Bliss
Itse istahdin Bliss Wedding & Partyplanningin Petra Kiiskisen somistamaan pöytään muutaman muun bloggarin kanssa. Tuo kattaus ja somistus oli yhdistelmä syksyn tummempia värejä ja maalaisromantiikkaa.

Juhlahumua
Ensimmäisenä paikoillemme päästyämme meille esiteltiin hääpukusuunnittelija Heidi Tuiskun morsiuspukuja kenenkäs muiden kuin uunituoreiden Miss Suomi -kilpailijoiden esitteleminä! Lapsuuteni toiveammattihan oli Miss Suomi, joten ikään kuin pääsin lähelle lapsuuteni idoleita -huippua!

Divine
Seuraavaksi keittiömestari Mika Jokela tuli kertomaan meille päivän lounasmenusta, ja seuraavaksi pääsimmekin sitä maistelemaan. Ruoka oli todella hyvää - eli vahva suositus Vanajanlinnan ruoalle, mikäli harkitset häitäsi Vananjanlinnaan!

Juhlahumua
Ruokailun jälkeen siirryimme Juhlapaviljonkiin tutustumaan näytteilleasettajiin. Tuo Juhlapaviljonki oli nii-in ihana, unelmien hääjuhlatila. Mikäli olisimme halunneet järjestää häämme jossakin muualla, kun Tampereella, olisin ehdottomasti harkinnut tätä juhlatilaksemme. Paviljonki sijaitsee aivan järven rannalla, ja sieltä oli suuret ikkunat järven suuntaan. Tilaan mahtuu jopa 300 vierasta, mutta pienemmätkin häät vallan hyvin, jolloin tilaa riittää myös bändin esiintymislavalle ja kaikelle muulle tarpeelliselle.

Say it With A Cake
Juhlapaviljongissa pääsimme koemaistamaan Say it With A Cake:n kahta erilaista (superherkullista!) kakkua ja juomaan kahvikupilliset. Juhlasalin kruunu oli kyllä juuri kyseisen leipurin monikerroksinen turkoosinsävyinen hääkakku, jota ympäröi herkullisin koskaan näkemäni herkkubuffet, joka oli toteutettu yhdessä Urjalan makeistukun kanssa. 

Katsokaa noita oikean alareunan "tikkareita"!
Muina näytteilleasettajina oli Olli Johan Lindroos, Kaisan Kukka, Kultasepät Narsakka, Valokuvaaja L Karlin, Ompelimo Johanna, Juhlahumua, Floramore, Siro (palveleva alusasuliike), Häät ja Juhlat -lehti sekä Crocus Paperi ja Fitness Femme (vain naisten kuntosali).

Kaisan Kukka - suosikkikimppuni
Kaisan Kukka
Luksus-alusvaatteita hääpäivään Sirolta
Pian pääsimme linnakierrokselle! Meille esiteltiin lähes kaikki linnan salit, joissa häitä voisi järjestää, ja mahdollisuuksia kyllä löytyi aina 20 vieraan häistä aina niihin satojen vieraiden häihin asti. Vanajanlinnassa oli myös lukuisia erilaisia mahdollisuuksia sekä ulko- että sisävihkimiseen linnassa. Erityisesti mieleeni jäi Allassali, jossa oli marmorilattia ja kaunis kristallikruunulla koristettu erkkeri linnan puiston suuntaan. Kiersimme katsomassa myös mm. Rytisalin, Vanhan kirjaston, Juhlasalin ja salakapakan (joka on kuulemma suosittu jatkojen viettopaikka!). 


Kävimme myös kurkkaamassa Vanajanlinnan morsiussviittiä, jonka parivuoteelle oli tehty kaunis kukka-astelma. Linnan tiloja pääset tutkimaan tarkemmin täältä.


Allassalissa oli Heidi Tuiskun sekä oma suosikkini, Irina Rogusinan, hääpukumalliston mallikappaleita, hääasusteita sekä mahdollisuus konsultoida suunnittelijoita hääpuvun teettämisen suhteen. 

Heidi Tuiskun mallistoa - tässä suosikkini, boheemin morsiamen vaihtoehto kesähäihin!
Mikäli olisin teettänyt oman hääpukuni, olisin valinnut Irinan suunnittelijakseni, sillä rakastan hänen napakoita, korsettityyppisiä pukujen yläosiaan ja kevyitä helmoja!

Irina Rogusina <3
VIP-tapahtumaan osallistuneet saivat kotiinviemisiksi tuotekassit, ja lisäksi kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat Häät ja Juhlat -lehden juhlanumeron. Tuotekassi sisälsi Juhlahumua - yritykseltä ruusukultaisia pillejä, Sirolta kauniin, pitsikoristeiden sukkanauhan, Crocus Paperin paketin sekä karkkia Urjalan makeistukulta. Lisäksi saimme ihanan yllätyspaketin jo lounalla Blue Lagoon Beautylta, joka sisälsi C-vitamiiniseerumin näytepakkauksen. KIITOS!


Häätapahtuman jälkeen suuntasin Hämeenlinnan Sokos Hotel Vaakunaan, jonne olimme Simon kanssa varanneet yhden yön yhteisen laatuajan viettämiseksi. Olin hotellilla vähän ennen Simoa, joka tuli perästä päin junalla. Hotellille päästyäni menin suoraan vaahtokylpyyn ja testasin kaikkia tuotekassin karkkeja! :D 

Illalla kävimme vielä romanttisella illallisella Hämeenlinnan uudessa ravintolassa nimeltä Verka - voin kyllä suositella!

Toivottavasti With Love -tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna!

Terkuin,

Ida

P.s. Ajattelin järjestää blogin ensimmäisen arvonnan lähiaikoina - pysykää kuulolla! :)


torstai 6. syyskuuta 2018

Vihkiminen part 2


Vihkimisen ensimmäinen osa löytyy täältä.

"Yö väistyy, tuuli nousee, sarastaa kukat auringolle nostaa maljojaan yön pilvet haipuu sineen autereen ja mä jälleen saan uuden onnen"


Suudelmien jälkeen erkanimme toisistamme hieman ja käännyimme kohti alttarin viereistä flyygeliä, jonka taakse kanttori oli hetkeä aiemmin siirtynyt istumaan. Kaasoni Emmi siirtyi flyygelin viereen. Kanttori aloitti kauniin alkusoiton kappaleesta Yö väistyy. Muun muassa tuon ihanan, pianolla soitettavan alkusoiton vuoksi päädyimme valitsemaan tämän kappaleen vihkitilaisuuteemme Emmin (tai itse asiassa Emmin äidin, kiitos!) suosituksesta.

"Sen sain kun talven teitä kuljin sen sain kun olin varjo vain kun sain mä aamuihini sun jäi onni luokse mun nyt jaan sen kanssas sun"




Emmi on klassinen laulaja, sopraano. Tuo valitsemamme kappale on alunperin Pentti Hietasen esittämä, joten Emmin klassinen laulutyyli sopi siihen täydellisesti. Tuo kappale on monille tullut tutuksi Karjalan Kunnailla -sarjan tunnuskappaleena. 

"Yö väistyy tuuli nousee sarastaa,
kukat auringolle nostaa maljojaan, 
yön pilvet haipuu sineen autereen
ja mä jälleen saan uuden onnen"




Kirkon akustiikka kruunasi lauluesityksen. Emmin laulu kuulosti niin kauniilta ja herkältä, etten unohda sitä koskaan. Monet vieraat tulivat kertomaan meille myöhemmin hääjuhlassa, että vihkitilaisuus oli todella mieleenpainuva, enkä kyllä lainkaan ihmettele, miksi.

"Yö väistyy tuuli nousee rakkahin"

Esityksen jälkeen pappi kehotti kaikkia läsnäolijoita osallistumaan Isä meidän -rukoukseen. Sitten hän luki Herran siunauksen meille ja kaikille läsnäolijoille. Vihkitilaisuutemme lopuksi pappi lausui meille lähetyssanat, ojensi Simolle vihkiraamatun ja onnitteli meitä.

Sitten olimme valmiita.




Käännyimme ympäri, Pihla ojensi kimppuni, kaasot suoristivat laahukseni. Vedin syvään henkeä. 

Kanttori alkoi soittaa juhlallisesti Marko Hakanpään Trumpettisävelmää. Valitsimme sen poistumismarssiksi, koska siitä huokuu ilo, riemu, onni - kaikki se, mitä tuolloin tunsimme! Lähdimme kävelemään kohti kirkon takaosaa. Vasta nyt pois kävellessämme pystyin katsomaan tarkemmin vieraitamme, ja näin iloisia ilmeitä kaikkialla. Morsiusneidot, kaasot ja bestmanit lähtivät poistumaan perässämme, ja ohjasivat vieraat sivuovesta kirkon portaille kunniakujaksi.



Kun saavuimme kirkon portaille vieraittemme eteen, kuulimme onnitteluhuutoja ja näimme pieniä auringossa välkehtiviä saippuakuplia siellä täällä. Ihana morsiustyttömme Vilma oli meitä ovella vastassa. Kirkon portailla oli ruusun terälehtiä. 







Etenkin lapset puhaltelivat saippuakuplia oikein antaumuksella, jälkikäteen kuvia selaillessani kyllä nauratti niitä katsoa!



Kuljimme kohti hääautoamme, jonka luona kuljettajamme Aleksi jo odottikin. Pääsin kuin pääsinkin pukuni kanssa kyytiin, ja kuuluvasti Escaladen äänitorvea soittaen me poistuimme kohti seuraavaa paikkaa...






To be continued.

Kuvat: Anni Maria Photography
Terkuin,

Ida

P.S. Emmi tekee lauluesityksiä esimerkiksi vihkitilaisuuksiin tai hääjuhliin. Tarvittaessa myös säestäjä järjestyy hänen kauttaan. Jos kiinnostuit, laita minulle sähköpostia, niin annan yhteystietoja!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vihkiminen part 1

Mitä tätä ennen tapahtui - löytyy täältä!


Urut kajahtivat soittamaan Erkki Melartin Prinsessa Ruususen juhlamarssia Tampereen Vanhassa kirkossa. Muutamien alkusointujen jälkeen suntio avasi kirkon väliovet hitaasti yksi kerrallaan. 


Silloin ensimmäinen morsiusneitoni, Sanna, lähti toisen morsiuslapsen kanssa kulkemaan hitaasti kohti alttaria. Hetken kuluttua heidän taakseen lähti kulkemaan morsiusneitoni Silja, ja pian taas heidän peräänsä Alisa. Viimeisenä morsiusneitojen kulkueeseen liittyi morsiusneitoni Minna, sylissään viime hetken jännityksestä hieman säikähtänyt pienempi morsiuslapsi.


Sitten oli minun ja isäni vuoro liittyä viimeisinä kulkueeseen. En muista kauheasti tuosta alttaria kohti kulkemisesta. Sen muistan, että hymyilin vaan jatkuvasti. Ja että jännitti!


Simo käveli meitä vastaan. Tarttui käteeni, kiitti isääni. Ja näytti aivan superhyvältä! Lähdimme kahdestaan kulkemaan lopun matkaa alttarille. Kaasot ja bestmanit odottivat jo hymyillen meitä alttarilla. Juuri tästä hetkestä olin kirjoittanut kaasokirjeisiini silloin kauan sitten, kun pyysin näitä ystäviäni kaasoikseni: olisitko siellä alttarilla tukenani ja turvavani? Ja nyt he olivat.

Myös ystävämme ja pappimme Pasi oli myös valmiina tärkeään tehtävään.


Alttarille päästyämme, kaasoni Pihla suoristi laahukseni ja huntuni, ja otti hääkimppuni. Viimeiset juhlamarssin loppusoinnut soivat vielä, kunnes kirkkoon tuli hiljaista. Huh, huokasin syvään pois jännitystäni, ja tartuimme Simon kanssa käsistä toisiamme kiinni.


Pappi pyysi vieraita istuutumaan. Ja sitten aloitti puheensa. Muistan kuunnelleeni papin puhetta tarkasti alusta asti. Pasi oli tehnyt meille todella henkilökohtaisen ja upean puheen, josta tunnistin monia niitä asioista, joista olimme keskustelleet tapaamisessamme aiemmin. Jopa sivulaiseissa on hauskoja ns. piilopointteja minun ja Simon suhteesta. Välillä vilkuilin Simoon päin, ikään kuin varmistellakseni, että hei me oikeasti ollaan nyt tässä! 


Pian oli vuorossa Raamatunluku, jonka suoritti morsiusneitoni Alisa. Hän luki kuuluisaa 1. Korinttolaiskirjettä. Hän luki sen niin aurinkoisella ja iloisella äänellä, että se kuulosti ihan ilosanomalta!

1. Kor. 13:1–8, 13

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.


Seuraavaksi lauloimme virren 931. Kyseessä on hengellinen laulu, joka on hyväksytty viime aikoina myös virreksi. Se on mielestäni todella kaunis. Kaikki kaasot ja morsiusneidot nousivat esilaulajiksi alttarille virren ajaksi. Osallistuimme itsekin virren laulamiseen. Tässä vaiheessa (vasta tässä!) pyyhin ensimmäisen onnenkyyneleen, kun virsi kuulosti niin kauniilta.


Virren jälkeen koitti itse vihkiminen ja kysymykset. Se tuntui maagiselta, sillä olin ainakin tuhat kertaa miettinyt juuri tätä hetkeä mielessäni viimeisen kahden vuoden aikana, kun häitämme olin suunnitellut. Kun pappi oli esittänyt kysymyksen, käännyimme katsomaan toisiamme silmiin antaessamme lupaukset toisillemme.


Bestman-Pauli ojensi papille sormukset, ja sormusrukouksen jälkeen saimme pujottaa ne toistemme nimettömiin. Sain vihdoin kauan ikävöimäni vihkisormukseni kihlasormukseni rinnalle.


"Te olette nyt ottaneet toisenne aviopuolisoiksi ja tunnustaneet sen julkisesti Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa. Vihkisormukset on annettu avioliittonne merkiksi. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, vahvistan teidän liittonne"

Käännyimme toisiamme kohti, katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme (kahdesti) ensimmäistä kertaa avioparina.


Seuraavaksi oli vuorossa yksi vihkimisen kohokohdista ja mieleenpainuvimmista hetkistä, mutta siitä kerron seuraavassa postauksessa lisää.


Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Hääpäivän aamu




Hääaatto löytyy täältä

Heräsin aamulla muutamia minuutteja ennen herätyskelloa, klo 5.20. Yö oli mennyt pitkälti pätkittäin nukkuessa ja kelloa vähän väliä vilkuillessa, vaikka uskoinkin nukkuvani häitä edeltävänä yönä kuin tukki. Päätin, ettei huonosti nukutulla yöllä ole nyt mitään väliä. Nousin sängystä ja avasin hotellihuoneen verhot. Verhojen takana välkkyi auringonsäteitä heijastava Tammerkoski. Koskipuisto kylpi kirkkaassa aamuauringon valossa. Vihkikirkkokin näkyi ikkunasta. Sydämeni oli pakahtua ilosta! Lähdin aamutoimiin. Vähitellen myös siskoni alkoi heräillä jännittävään aamuun.




Pesin kasvoni ja levitin kosteuttavaa, aurinkosuojan sisältävää, päivävoidetta. Harjasin hampaat. Harjasin hiukset. Puin mukavat vaatteet, joita ei tarvitsisi myöhemmin riisua pään yli (jottei kampaus kärsisi). Koska kampaajalla tuli olla jo klo 6.30, emme ehtineet hotelliaamiaiselle, mutta saimme sen sijaan veloituksetta kahvia ja voileivät hotellin respan kahviosta. Söimme pikaisen aamiaisen huoneessamme: mustaa kahvia, vettä ja tomaatti-mozzarellarieskaa.




Sitten oli aika lähteä kohti Glohair Tampellaa. Muistin napata mukaani huntuni, sekä äitien ja kaasojen hiusruusut ja lisäksi oksan harsokukkaa morsiusneitojen kampauksiin. Anoppi toisi kampaamoon shamppanjapullon, mutta otin lisäksi vielä mukaan myös alkoholitonta kuohuviiniä. Ja rasiallisen mansikoita. Ilma oli kaunis, mutta tilasimme silti taksin. Kävellessä olisi varmasti tullut hiki.




Kun saavuimme kampaamolle, olivat meikkaajani Tiia ja kampaajani Heidi siellä jo odottelemassa. Pian paikalle alkoi tulla muutakin hääseuruettamme: kaasoni, äidit ja muut morsiusneidot. Istuin ensimmäiseksi Heidin kammattavaksi, ja pian sain eteeni kuumaa kahvia, kuohuviiniä ja mansikoita. Tunnelma oli iloisen jännittynyt. Jotkut menivät ensiksi meikkiin, toisille alettiin tehdä ensimmäiseksi kampausta.




Kuten kerroin jo aiemmin, muutin mieleni hääkampauksestani vielä hääviikolla. Kyseisestä kampauksesta ei siis tehty koeversiota lainkaan. Tämä hieman jännitti, mutta tiesin olevani osaavissa käsissä. Heidi kysyi monta kertaa mielipidettäni kampausta kasatessaan, ja teimme sitä ns. yhdessä suunnitellen vaihe vaiheelta. Kampaus viimeisteltiin äitini hiuskorulla (jotain lainattua!). Kampauksesta tuli vielä upeampi, kun olisin osannut ajatellakaan! Olin todella innoissani! Kampaukseni viimeistelyn aikoihin aurinkoinen kuvaajamme Anni Maria saapui myös kampaamoon.




Seuraavaksi siirryin Tiia-meikkaajan tuoliin. Koemeikki oli testattu aiemmin, joten tiesin, mitä tuleman pitää. Viereisellä tuolilla samaan aikaan meikissä oli kaasoni Emmi. Välillä skoolasimme upealle päivälle. Meikissä ollessani videokuvaajamme Tapio saapui myös kampaamoon. Meitä alkoi olla jo aika iso porukka ja tunnelma katossa! Kun meikkini oli valmis, oloni tuntui jo ihan morsiamelta! Olin meikkiini todella tyytyväinen. Hääpäivänä on tärkeää tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi ja siltä minusta juuri tuntui! Näytin ihan itseltäni, mutta nyt parhaimmillani!




Kun minä ja kaasoni Pihla, Ida-Maria ja Emmi olimme valmiita, tilasimme taksin ja lähdimme takaisin Ilves-hotellille. Anni Maria ja Tapio lähtivät sinne myös, sillä halusimme ottaa valmistautumiskuvia hotellihuoneessa. Morsiusneidot tulivat pian perässä. Meillä oli aika tiivis tunnelma, kun 8 naista alkoi pukeutua juhlapukuihinsa ja kaksi valokuvaajaa ikuisti sitä samanaikaisesti pienessä hotellihuoneessa.




Sulhanen kävi n. klo 10.30 tuomassa hotellin respaan hääkimppumme, jotka oli bestmanien kanssa juuri hakenut floristiltamme. Saimme näin ollen kimputkin mukaan kuvauksiin. Morsiuskimppuni oli henkeäsalpaava, ja edelleen mielestäni kaunein koskaan näkemäni kimppu. Aion kirjoittaa siitä myöhemmin lisää. Muistan yhä, miltä tuntui pitää sitä kädessä ensimmäistä kertaa! "Timantit itseesi päin", kuten floristi oli kirjoittanut kimpun mukana tulleeseen korttiin. Valmistautumiskuvista ja -videoista tuli aivan upeita. Niitä tulee blogiin myöhemmin vielä lisää.

Kun kello tuli 11, oli kuvaajien aika siirtyä vihkikirkolle sulhasen ja bestmanien luokse ottamaan kuvia ennen vihkimistä. Me tytöt jäimme vielä pukeutumaan hotellihuoneeseen. Kun kello alkoi lähestyä puolta kahtatoista, alkoi jännitykseni jo nousta aika korkealle! Huntu piti kiinnittää muutaman kerran, ennen kun saimme sen napakaksi, ja taisin tuossa vaiheessa hätäillä vähän turhaan asiaa. Onneksi tytöt pysyivät rauhallisina! <3




Noin klo 11.30 suurin osa morsiusneidoistani lähti vanhempieni noutamana jo edeltä vihkikirkolle. Kun kello tuli 11.45, nousimme kaasojeni ja morsiusneitoni Alisan kanssa Alisan poikaystävän, Aleksin, kuljettamaan hääautoomme. Vastaantulevat muut hotellivieraat toivottelivat meille ihanaa hääpäivää. Sitten matka kohti vihkikirkkoa alkoi.

Hääautossamme oli tummennetut ikkunat, joten pystyimme jättämään kaasot kirkon eteen, ja poistua Alisan ja Aleksin kanssa vielä paikalta kenenkään meitä näkemättä odottamaan sivummalle h-hetkeä, jotta vieraat saivat rauhassa mennä kirkkoon sisälle. Kun kello tuli 11.55, ajoimme kirkon eteen ja nousimme autosta. Kaikki vieraat olivat jo kirkossa sisällä. Kirkon pääoville nousevilla portailla oli meitä vastassa isäni, morsiusneitoni ja morsiuslapsemme. Oli ihanaa nähdä heidät! Jotenkin se, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, tuntui entistäkin konkreettisemmalta. Ihan kohta alkaisi vihkiminen!


Menimme hiljaa kirkon pääovista sisään ja pieneen morsiushuoneeseen vielä hetkeksi odottamaan. Suntio tuli luoksemme kysymään, onko kaikki valmista.

Ja sitten urut alkoivat soida...




Jatkuu..


Kaikki kuvat: Anni Maria Photography

Terkuin,

Ida