Vihkiminen part 1

Mitä tätä ennen tapahtui - löytyy täältä!

Urut kajahtivat soittamaan Erkki Melartin Prinsessa Ruususen juhlamarssia Tampereen Vanhassa kirkossa. Muutamien alkusointujen jälkeen suntio avasi kirkon väliovet hitaasti yksi kerrallaan. 

Silloin ensimmäinen morsiusneitoni, Sanna, lähti toisen morsiuslapsen kanssa kulkemaan hitaasti kohti alttaria. Hetken kuluttua heidän taakseen lähti kulkemaan morsiusneitoni Silja, ja pian taas heidän peräänsä Alisa. Viimeisenä morsiusneitojen kulkueeseen liittyi morsiusneitoni Minna, sylissään viime hetken jännityksestä hieman säikähtänyt pienempi morsiuslapsi.

Sitten oli minun ja isäni vuoro liittyä viimeisinä kulkueeseen. En muista kauheasti tuosta alttaria kohti kulkemisesta. Sen muistan, että hymyilin vaan jatkuvasti. Ja että jännitti!

Simo käveli meitä vastaan. Tarttui käteeni, kiitti isääni. Ja näytti aivan superhyvältä! Lähdimme kahdestaan kulkemaan lopun matkaa alttarille. Kaasot ja bestmanit odottivat jo hymyillen meitä alttarilla. Juuri tästä hetkestä olin kirjoittanut kaasokirjeisiini silloin kauan sitten, kun pyysin näitä ystäviäni kaasoikseni: olisitko siellä alttarilla tukenani ja turvavani? Ja nyt he olivat.

Myös ystävämme ja pappimme Pasi oli myös valmiina tärkeään tehtävään.

Alttarille päästyämme, kaasoni Pihla suoristi laahukseni ja huntuni, ja otti hääkimppuni. Viimeiset juhlamarssin loppusoinnut soivat vielä, kunnes kirkkoon tuli hiljaista. Huh, huokasin syvään pois jännitystäni, ja tartuimme Simon kanssa käsistä toisiamme kiinni.

Pappi pyysi vieraita istuutumaan. Ja sitten aloitti puheensa. Muistan kuunnelleeni papin puhetta tarkasti alusta asti. Pasi oli tehnyt meille todella henkilökohtaisen ja upean puheen, josta tunnistin monia niitä asioista, joista olimme keskustelleet tapaamisessamme aiemmin. Jopa sivulaiseissa on hauskoja ns. piilopointteja minun ja Simon suhteesta. Välillä vilkuilin Simoon päin, ikään kuin varmistellakseni, että hei me oikeasti ollaan nyt tässä! 

Pian oli vuorossa Raamatunluku, jonka suoritti morsiusneitoni Alisa. Hän luki kuuluisaa 1. Korinttolaiskirjettä. Hän luki sen niin aurinkoisella ja iloisella äänellä, että se kuulosti ihan ilosanomalta!

1. Kor. 13:1–8, 13

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Seuraavaksi lauloimme virren 931. Kyseessä on hengellinen laulu, joka on hyväksytty viime aikoina myös virreksi. Se on mielestäni todella kaunis. Kaikki kaasot ja morsiusneidot nousivat esilaulajiksi alttarille virren ajaksi. Osallistuimme itsekin virren laulamiseen. Tässä vaiheessa (vasta tässä!) pyyhin ensimmäisen onnenkyyneleen, kun virsi kuulosti niin kauniilta.

Virren jälkeen koitti itse vihkiminen ja kysymykset. Se tuntui maagiselta, sillä olin ainakin tuhat kertaa miettinyt juuri tätä hetkeä mielessäni viimeisen kahden vuoden aikana, kun häitämme olin suunnitellut. Kun pappi oli esittänyt kysymyksen, käännyimme katsomaan toisiamme silmiin antaessamme lupaukset toisillemme.

Bestman-Pauli ojensi papille sormukset, ja sormusrukouksen jälkeen saimme pujottaa ne toistemme nimettömiin. Sain vihdoin kauan ikävöimäni vihkisormukseni kihlasormukseni rinnalle.

"Te olette nyt ottaneet toisenne aviopuolisoiksi ja tunnustaneet sen julkisesti Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa. Vihkisormukset on annettu avioliittonne merkiksi. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, vahvistan teidän liittonne"

Käännyimme toisiamme kohti, katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme (kahdesti) ensimmäistä kertaa avioparina.

Seuraavaksi oli vuorossa yksi vihkimisen kohokohdista ja mieleenpainuvimmista hetkistä, mutta siitä kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Terkuin,

Ida

Kuvat: Anni Maria Photography

Hääpäivän aamu

Hääaatto löytyy täältä. 

Heräsin aamulla muutamia minuutteja ennen herätyskelloa, klo 5.20. Yö oli mennyt pitkälti pätkittäin nukkuessa ja kelloa vähän väliä vilkuillessa, vaikka uskoinkin nukkuvani häitä edeltävänä yönä kuin tukki. Päätin, ettei huonosti nukutulla yöllä ole nyt mitään väliä. Nousin sängystä ja avasin hotellihuoneen verhot. Verhojen takana välkkyi auringonsäteitä heijastava Tammerkoski. Koskipuisto kylpi kirkkaassa aamuauringon valossa. Vihkikirkkokin näkyi ikkunasta. Sydämeni oli pakahtua ilosta! Lähdin aamutoimiin. Vähitellen myös siskoni alkoi heräillä jännittävään aamuun.

Pesin kasvoni ja levitin kosteuttavaa, aurinkosuojan sisältävää, päivävoidetta. Harjasin hampaat. Harjasin hiukset. Puin mukavat vaatteet, joita ei tarvitsisi myöhemmin riisua pään yli (jottei kampaus kärsisi). Koska kampaajalla tuli olla jo klo 6.30, emme ehtineet hotelliaamiaiselle, mutta saimme sen sijaan veloituksetta kahvia ja voileivät hotellin respan kahviosta. Söimme pikaisen aamiaisen huoneessamme: mustaa kahvia, vettä ja tomaatti-mozzarellarieskaa.

Sitten oli aika lähteä kohti Glohair Tampellaa. Muistin napata mukaani huntuni, sekä äitien ja kaasojen hiusruusut ja lisäksi oksan harsokukkaa morsiusneitojen kampauksiin. Anoppi toisi kampaamoon shamppanjapullon, mutta otin lisäksi vielä mukaan myös alkoholitonta kuohuviiniä. Ja rasiallisen mansikoita. Ilma oli kaunis, mutta tilasimme silti taksin. Kävellessä olisi varmasti tullut hiki.

Kun saavuimme kampaamolle, olivat meikkaajani Tiia ja kampaajani Heidi siellä jo odottelemassa. Pian paikalle alkoi tulla muutakin hääseuruettamme: kaasoni, äidit ja muut morsiusneidot. Istuin ensimmäiseksi Heidin kammattavaksi, ja pian sain eteeni kuumaa kahvia, kuohuviiniä ja mansikoita. Tunnelma oli iloisen jännittynyt. Jotkut menivät ensiksi meikkiin, toisille alettiin tehdä ensimmäiseksi kampausta.

Kuten kerroin jo aiemmin, muutin mieleni hääkampauksestani vielä hääviikolla. Kyseisestä kampauksesta ei siis tehty koeversiota lainkaan. Tämä hieman jännitti, mutta tiesin olevani osaavissa käsissä. Heidi kysyi monta kertaa mielipidettäni kampausta kasatessaan, ja teimme sitä ns. yhdessä suunnitellen vaihe vaiheelta. Kampaus viimeisteltiin äitini hiuskorulla (jotain lainattua!). Kampauksesta tuli vielä upeampi, kun olisin osannut ajatellakaan! Olin todella innoissani! Kampaukseni viimeistelyn aikoihin aurinkoinen kuvaajamme Anni Maria saapui myös kampaamoon.

Seuraavaksi siirryin Tiia-meikkaajan tuoliin. Koemeikki oli testattu aiemmin, joten tiesin, mitä tuleman pitää. Viereisellä tuolilla samaan aikaan meikissä oli kaasoni Emmi. Välillä skoolasimme upealle päivälle. Meikissä ollessani videokuvaajamme Tapio saapui myös kampaamoon. Meitä alkoi olla jo aika iso porukka ja tunnelma katossa! Kun meikkini oli valmis, oloni tuntui jo ihan morsiamelta! Olin meikkiini todella tyytyväinen. Hääpäivänä on tärkeää tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi ja siltä minusta juuri tuntui! Näytin ihan itseltäni, mutta nyt parhaimmillani!

Kun minä ja kaasoni Pihla, Ida-Maria ja Emmi olimme valmiita, tilasimme taksin ja lähdimme takaisin Ilves-hotellille. Anni Maria ja Tapio lähtivät sinne myös, sillä halusimme ottaa valmistautumiskuvia hotellihuoneessa. Morsiusneidot tulivat pian perässä. Meillä oli aika tiivis tunnelma, kun 8 naista alkoi pukeutua juhlapukuihinsa ja kaksi valokuvaajaa ikuisti sitä samanaikaisesti pienessä hotellihuoneessa.

Sulhanen kävi n. klo 10.30 tuomassa hotellin respaan hääkimppumme, jotka oli bestmanien kanssa juuri hakenut floristiltamme. Saimme näin ollen kimputkin mukaan kuvauksiin. Morsiuskimppuni oli henkeäsalpaava, ja edelleen mielestäni kaunein koskaan näkemäni kimppu. Aion kirjoittaa siitä myöhemmin lisää. Muistan yhä, miltä tuntui pitää sitä kädessä ensimmäistä kertaa! "Timantit itseesi päin", kuten floristi oli kirjoittanut kimpun mukana tulleeseen korttiin. Valmistautumiskuvista ja -videoista tuli aivan upeita. Niitä tulee blogiin myöhemmin vielä lisää.

Kun kello tuli 11, oli kuvaajien aika siirtyä vihkikirkolle sulhasen ja bestmanien luokse ottamaan kuvia ennen vihkimistä. Me tytöt jäimme vielä pukeutumaan hotellihuoneeseen. Kun kello alkoi lähestyä puolta kahtatoista, alkoi jännitykseni jo nousta aika korkealle! Huntu piti kiinnittää muutaman kerran, ennen kun saimme sen napakaksi, ja taisin tuossa vaiheessa hätäillä vähän turhaan asiaa. Onneksi tytöt pysyivät rauhallisina! <3

Noin klo 11.30 suurin osa morsiusneidoistani lähti vanhempieni noutamana jo edeltä vihkikirkolle. Kun kello tuli 11.45, nousimme kaasojeni ja morsiusneitoni Alisan kanssa Alisan poikaystävän, Aleksin, kuljettamaan hääautoomme. Vastaantulevat muut hotellivieraat toivottelivat meille ihanaa hääpäivää. Sitten matka kohti vihkikirkkoa alkoi.

Hääautossamme oli tummennetut ikkunat, joten pystyimme jättämään kaasot kirkon eteen, ja poistua Alisan ja Aleksin kanssa vielä paikalta kenenkään meitä näkemättä odottamaan sivummalle h-hetkeä, jotta vieraat saivat rauhassa mennä kirkkoon sisälle. Kun kello tuli 11.55, ajoimme kirkon eteen ja nousimme autosta. Kaikki vieraat olivat jo kirkossa sisällä. Kirkon pääoville nousevilla portailla oli meitä vastassa isäni, morsiusneitoni ja morsiuslapsemme. Oli ihanaa nähdä heidät! Jotenkin se, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, tuntui entistäkin konkreettisemmalta. Ihan kohta alkaisi vihkiminen!

Menimme hiljaa kirkon pääovista sisään ja pieneen morsiushuoneeseen vielä hetkeksi odottamaan. Suntio tuli luoksemme kysymään, onko kaikki valmista.

Ja sitten urut alkoivat soida...

Jatkuu..


Kaikki kuvat: Anni Maria Photography

Terkuin,

Ida

Häämatka, osa 3 - Taivaallinen illallinen

Moikka!

Häämatkaa suunnitellessamme halusimme varata jo etukäteen Santorinilta pöydän jostakin ihanasta ravintolasta upeilla näköaloilla. Haaveena oli illallinen pitkän kaavan mukaan auringon samalla laskiessa taustalla. Tutkimme TripAdvisoria sekä Googlea, ja päädyimme varaamaan pöydän Lycabettus-nimisestä ravintolasta.

Näkymää ravintolan pöydästä

Lycabettus sijaitsee Oíassa, jonne pääsimme bussilla Imeroviglista. Bussimatka aiheutti minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä se ajoi vuoristoisia serpentiiniteitä ja -hyvin lähellä- jyrkänteiden reunaa. Selvisimme kuitenkin elossa Oíaan.

Skool näille maisemille!

Olimme varanneet pöydän klo 19 alkaen, ja olimmekin ensimmäisen tunnin ajan ravintolan ainoat asiakkaan. Lycabettus sijaisee sekin jyrkänteen reunalla, ja se on tunnettu upeimmista maisemistaan. Meidän tultiin hakemaan tuloaulasta, ja meidät saatettiin jyrkkiä portaita pitkin pöytäämme. Ravintolan manageri tuli heti kättelemään meidät ja esittelemään itsensä ja toivottamaan meidän tervetulleiksi. Meiltä kysyttiin, toivoisimmeko kuplivaa tai tavallista vettä, ja haluaisimmeko shamppanjaa alkuun - bien sûr!

Tähän ravintolaan pöytää varatessaan piti jo etukäteen tietää, minkä menu-kokonaisuuden aikoo ottaa. Ravintola veloitti myös 100€:n varausmaksun luottokortilta jo varausta tehdessä, jottei peruttamattomia varauksia tulisi. Me valitsimme kreikkalaiset menut, sillä fine dining kreikkalaisella twistillä houkutteli! Tilasimme myös sommelierin suunnitteleman viinimenun menun yhteyteen.

Jokaisella työntekijällä oli ravintolassa oma tehtävänsä. Meidät saattoi pöytäämme yksi henkilö, toinen otti meidät portaiden alapäässä vastaan ja saattoi pöytäämme, kolmas tuli vielä varmistamaan valitsemamme menut, neljäs kertoi viineistä ja kaatoi ne laseihin, viides toi ruuat pöytään ja kuudes tuli kertomaan annoksistamme.

Ensin meille tuotiin leipää ja erilaisia maustevoikakkuja ja sormisuolaa ruokahalun herättelijöiksi.

Tsatsiki-vaahtokarkit!

Seuraavana alkupalana oli erilaisia pieniä maistiaisia. Mieleeni jäi erityisesti tsatsiki-vaahtokarkki, joka oli aivan taivaallista (vaikkei ehkä siltä kuulosta)!

Sitten meille tuotiin jonkinlaista kirsikkatomaattihyytelöä. Se oli yksi illallisen herkullisimmista elementeistä. En voi ymmärtää, miten ruoka voi olla niin hyvää!

Favourite! Aurinko alkoi taustalla laskea.

Seuraavana alkuruokana tarjoiltiin ostereita hieman erilaisessa muodossa. En ollut ostereita koskaan ennen maistanut, ja luulen nyt tietäväni, etteivät ne ole minun juttuni. Tämän annoksen annoin maistamisen jälkeen Simolle.

Annoksessa oli myös aitoa sammen mätiä

Seuraavaksi oli aika ensimmäisen pääruuan, joka oli kalaa. Loistavan ravintolan tunnistaa mm. siitä, että niissä saadaan perusruoka-aineiden omat maut herkullisina ja täyteläisinä esiin. Ja tämän annoksen kruunu olikin tuo kesäsipulin varsi! Pohdimme Simon kanssa yhdessä, että miten se oli valmistettu, sillä se näytti siltä, ettei sille olisi tehty muuta, kun ripoteltu suolaa päälle, mutta se oli todella todella herkullista.

Tuossa Simon takana näkyy kaksi vaaleanpunaista korkeaselkänojaista tuolia. Ne olivat tämän ravintolan ns. VIP-paikat, ja pöytä niiden edessä sijaitsi kaikista lähimpänä jyrkännettä - siitä oli esteetön näkymä merelle ja auringonlaskuun. Nuo paikat oli jo varattu, kun teimme omaa pöytävaraustamme. Meidän mielestämme nuo tuolit olivat ehkä vähän hassuja. Henkilökunta vietti tuon pöydän pariskunnan kanssa vieläkin enemmän aikaa, kun muiden asiakkaiden kanssa.

Jossakin välissä nousin lähteäkseni käymään naistenhuoneessa. Ravintolan manageri oli hetkessä luonani, ja lupasi saattaa minut kädestä pitäen jyrkät portaat alas wc-tilojen luokse. Totesin, että oli  todella onni, etten laittanut korkokenkiä tänne ravintolaan. Yhdellä toisella naisasiakkaalla oli huippukorkeat piikkikorot - ja hänelle tarjottiin pehmeät aamutossut jalkaansa, jotta pärjäisi jyrkissä portaissa! :D

Skorpionikalaa

Seuraavaksi oli taas vuorossa yksi suosikkini - kampasimpukat herkullisessa yrttiliemessä! Jokaisen annoksen kohdalla joku henkilökunnan jäsen tuli kertomaan seikkaperäisesti, mitä annoksessa oli ja toivottamaan hyvää ruokahalua. Sommelier kävi aina hieman ennen seuraavien annosten saapumista kertomassa meille valitsemistaan viineistä. Joidenkin annosten kohdalla hän kertoi, ettei mitenkään pystynyt valitsemaan kahden viinin väliltä, ja toi niitä molempia.

Kampasimpukat

Eli voitte varmaan uskoa, että viiniä virtasi aika lailla...

Kun kala ja merenelävät oli maisteltu, oli aika siirtyä lihaan. Ilta alkoi jo pimetä, viineissä siirryimme punaviiniin. En ihan pysynyt viinimenun tahdissa, ja laseja alkoi kertyä... positiivinen ongelma!

Lammasta, medium

Pääruuan lisukkeet

Pääruuan jälkeen tulee tietenkin jälkiruoka, tai kuten arvata saattaa, tässä tapauksessa monikossa, jälkiruuat. Ensimmäisenä "pre dessert" eli sorbettia ja fenkolia. Miten fenkolista voi saada näin herkullista - kuin karkkia??

Astia oli hauska!

Seuraavaksi maistelimme jälkiruokaa numero 2. Pistaasikeksiä, kahvikermaa ja passion-sorbettia.

Ja lopuksi vielä makeita pikkumaistiaisia jälkiruokaviinin kera.

Ateriamme kokonaiskesto oli useita tunteja. Meillä oli superhauskaa. Henkilökunta kävi jatkuvasti juttelemassa kanssamme ja varmistamassa, ettei meillä on kaikki enemmän kuin hyvin.

Kun kaikki oli maisteltu, syöty ja juotu, oli aika lähteä kotimatkalle. Ravintolan manageri lähti henkilökohtaisesti saattamaan meitä jyrkkiä portaita pitkin tuloaulaan. Illallisen hinta oli aika tyyris - kuten nyt arvata saattaa näissä puitteissa. Varausmaksu vähennettiin loppusummasta. Manageri toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi uudelleen - esimerkiksi drinkeille - myöhemmin.

Tämä oli meille tällainen once in a lifetime -kokemus ja yksi matkamme ehdottomista kohokohdista, jota emme varmasti unohda koskaan. Ruoka oli parasta, mitä olen koskaan syönyt.

Kotimatkalla nukahdin Simon olkapäätä vasten bussiin jo ensimmäisessä kaarteessa.

Terkuin,

Ida

Häämatka, osa 2

Moikka!

Lupasin häämatkapostausten ensimmäisessä osassa kirjoittaa seuraavaksi meidän hotellista Santorinilla. Täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut ihanammassa hotellissa. Hotellimme löytyi Aurinkomatkojen valikoimasta, ja sen nimi on On The Rocks. Nimensä mukaisesti se on rakennettu kallioille - ja niiden sisään. Se kuuluu Small Luxury Hotels Of The World -hotelleihin.

Näkymä, kun huoneeseemme astui sisään. Sänky oli sijoitettu kaiken keskelle. Vasemmalla näkyy wc-kylppäri ja taustalla pukeutusmistila vaatekaappeineen ja peileineen.

Sisustus oli yksinkertaisen tyylikäs.

Kylpyhuone oli pieni ja sievä.

"Älä koske mihinkään ennen kun oon kuvannut!" - huusin kun saavuimme huoneeseen! Taustalla sadevesisuihku.

Kaikki huoneet ovat uniikkeja jo pelkästään rakennusteknisistä syistä. Meidän huoneemme oli nimeltään Honeymoon Suite. Siihen kuului paitsi henkeäsalpaavat näkymät parvekkeelta kalderaan, myös -ehdoton suosikkini- privaattijacuzzi vain meidän käyttöömme.

Vasemmalla käynti jacuzziin. Ovissa ja ikkunoissa oli luukut, jotta pystyimme ihailemaan näkymiä myös silloin, kun ne olivat suljettuina.

Jacuzziin oli käynti paitsi huoneen sisältä, myös terassilta. Jos halusi yksityisyyttä, pystyi valkoisen verhon vetämään porealtaan eteen. Jacuzzista oli myös näkymä kalderaan.

Jacuzzissa vesi oli lämmitetty +35 asteiseksi. Tämä oli mielestäni aivan superhyvä asia, sillä olen "melko" vilukissa, enkä viihdy hetkeä kauempaa viileissä uima-altaissa. Meidän jacuzzissamme sen sijaan vietin pitkiä aikoja lämmöstä nauttien.

Huoneen hintaan sisältyi kreikkalainen aamiainen päivittäin. Saimme valita, nautimmeko aamiaisen omalla terassillamme vaiko allasbaarissa. Valitsimme 6/7 oman terassimme. Saimme päivittäin valita pitkältä listalta, mitä halusimme seuraavana aamuna aamiaiseksi ja mihin kellonaikaan. Aamiainen kannettiin aina hyväkuntoisten miesten toimesta terassillemme, jonne oli keittiöltä lukemattomia jyrkkiä, kapeita ja erikorkuisia portaita. Kyllä heitäkin vähän hengästytti aina perille päästyään :D

Tuo oikealla puolella oleva kreikkalainen omeletti on todella herkullista; oliiveja, fetaa ja kasviksia tietenkin!

Käytän koko ajan superlatiiveja, mutta ihan oikeasti - ei tällaisia aamiaisnäkymiä voi olla olemassakaan! Heaven on earth!

Hotellilla oli vieraiden käyttöön pieni uima-allas allasbaarin vieressä ja lisäksi auringonottotuoleja ja aurinkovarjoja. Drinkkejä ja muita virvokkeita tarjoiltiin aurinkotuoleille ja puhtaat pyyhkeet sai pyyhekorttia näyttämällä päivittäin.

Kuten koko hotelli, myös auringonottopaikkoja oli kallioon rakennettu usealle eri tasolle.

Hotellia ylhäältäpäin, monessa tasossa.

Allasbaari ilta-aikaan. Mieleeni jäi ihana makea valkoviini, jota meille tarjoiltiin tervetulojuomiksi. Yksi miinus on pakko sanoa: ruoka-annokset eivät olleet kovin kummoista tässä allasbaarissamme. Aamupalat tulivat samasta keittiöstä, ja ne olivat kuitenkin herkullisia!

Vaikka näimme ja koimme paljon kaikkea häämatkamme aikana, ymmärtänette, että vietimme myös runsaasti aikaa ihan vain rentoutuen hotellilla - koska se oli ni-in ihana!

Onko joku lukija käynyt tässä hotellissa - tai harkinnut sitä häämatkalleen? Jos kysymyksiä herää, vastaan niihin mielelläni!

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa elämämme upeimmasta (ja öhöm, myös kalleimmasta) illallisesta Oiassa jyrkänteen reunalla. Tässä ravintolassa minut esimerkiksi saatettiin kädestä pitäen naistenhuoneeseen... (mikä oli vähän outoa...) :D

Jatkoa seuraa!

Terkuin,

Ida